Basran taistelu (2003)
| Basran taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Irakin sotaa | |||||||
 Basra
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Basran taistelu oli Irakin sodan aikana käyty taistelu Irakin ja brittien välillä 23. maaliskuuta – 7. huhtikuuta 2003. Basra oli Irakin toiseksi suurin kaupunki ja tärkein satama, jonka asukkaat olivat Saddam Husseinia vastustaneita šiioja. Kaupunki kukistui joihinkin muihin Irakin osiin verrattuna helposti, mutta sodan jälkeisen ajan suunnittelun puute johti väkivaltaisuuksiin.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irakin sodan alkuvaiheessa britit ja Yhdysvaltain merijalkaväki valtasivat Umm Qasrin sataman ja Fawin niemimaan, minkä jälkeen amerikkalaiset etenivät maan muihin osiin ja britit valtasivat Rumaylahin öljykentät. Brittien seuraavaksi tavoitteeksi jäi Basran kaupungin valtaus. Basra oli tuolloin Irakin toiseksi suurin kaupunki ja merkittävin satama. Asukkaita kaupungissa oli noin 1,25 miljoonaa. Basran valtauksesta vastasi kenraalimajuri Robin Brimsin johtama 1. panssaridivisioona ja Basran puolustuksesta vastasi kenraali Ali Hasan al-Majid, joka tunnettiin myös lempinimellä Kemikaali-Ali kurdeja vastaan 1980-luvulla tehtyjen hermokaasuhyökkäysten mukaan. Puolustajien joukot koostuivat paitsi Irakin armeijan sotilaista, mutta myös Baath-puolueen puolisotilaallisista joukoista.[1]
Basran asukkaat olivat pääasiassa šiiamuslimeja, joiden kapinan Saddam Hussein oli kukistanut verisesti Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991. Kaupunkilaisten odotettiinkin tilaisuuden tullen kääntyvän Irakin hallinnon joukkoja vastaan.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittien 1. panssaridivisioona ympäröi Basran 23. maaliskuuta 2003. Kaupunkia ei kuitenkaan piiritetty, vaan paikallisten sallittiin lähteä kaupungista vapaasti. Näin toivottiin ehkäistävän siviiliuhreja, ja menetelmä kannusti myös irakilaisia sotilaita poistumaan kaupungista. Irakilaiset puolustajat yrittivät puolestaan provosoida britit tekemään hyökkäyksen kaupunkiin, jossa heidän panssarivaununsa voitaisiin väijyttää kaupungin kaduilla. 26. maaliskuuta 2003 irakilaiset T-55-panssarivaunut hyökkäsivät tämä taka-ajatuksenaan brittejä vastaan. Brittien Challenger 2 -panssarivaunut kykenivät kuitenkin tulittamaan irakilaisia huomattavasti pidemmän matkan takaa, ja 15 irakilaista vaunua tuhottiin ilman, että britit kärsivät tappioita.[1]
31. maaliskuuta 2003 brittien tiedustelujoukot alkoivat soluttautua kaupunkiin tehden iskuja esimerkiksi irakilaisia upseereja vastaan ja ohjaten omien tykistötulta ja ilma-iskuja. Huhtikuun alussa aloitettiin pistohyökkäykset Warrior-panssarivaunuilla puolustajia vastaan. Puolustuksen romahdus koitti 5. huhtikuuta, jolloin amerikkalainen F-16-hävittäjäpommittaja iski Alin tukikohtana toiminutta rakennusta vastaan JDAM-pommilla. Alin huhuttiin kuolleen, mutta vaikka todellisuudessa hän jäi henkiin, puolustajien taistelutahto romahti. 6. huhtikuuta britit tekivät tiedusteluhyökkäyksen kaupunkia vastaan ja sen tulosten perusteella päätettiin lopulta vallata itse kaupunki. Joukoille annettiin hyökkäyskäsky kello 23.00 ja kaupunki vallattiin yön aikana. Viimeiset taistelut käytiin illalla 7. huhtikuuta.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittien taktiikan ja myötämielisen väestön takia suuremmilta vahingoilta esimerkiksi kaupungin infrastruktuurille vältyttiin. Irakin muiden osien läpi etenevät amerikkalaiset joutuivat käymään huomattavasti tuhoisampia taisteluja. Toisaalta brittien taktiikka johti myös siihen, että monet kaupungissa olleet Baath-puolueen jäsenet pääsivät pakenemaan ja osa liittyi todennäköisesti sittemmin miehittäjiä vastustaneisiin kapinallisiin. Kaupungin puolustajien komentaja Kemikaali-Ali jäi kiinni vasta sodan jälkeen. Kaupunki koki myös Bagdadin kaltaisen ryöstelyjen ja väkivallan aallon heti kaupungin valtauksen jälkeen.[1] Koko Basran alueella mukaan lukien sen lähistöllä käydyissä taisteluissa kaatui arviolta 425–535 irakilaista.[2] Britit ottivat sodan jälkeen vastuun Basran ja neljän sitä ympäröineen maakunnan miehityksestä. Kunnollista suunnitelmaa sodan jälkeisestä asioiden järjestelystä ei ollut, ja väkivaltaisuudet lisääntyivät vuodesta 2004 eteenpäin. Myöhemmin ongelmia aiheuttaisivat eri šiialaiset asejoukot.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Spencer C. Tucker: Encyclopedia of Middle East Wars, s. 197–199. Volume 1 A-D. ABC- CLIO, 2010. ISBN 978-1-85109-948-1. (englanniksi)
- ↑ Carl Conetta: The Wages of War: Iraqi Combatant and Noncombatant Fatalities inthe 2003 Conflict The Commonwealth Institute. Arkistoitu 2.9.2009. Viitattu 6.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Marisa Cochrane: The Battle for Basra (pdf) (s. 1–4) The Institute for the Study of War. Viitattu 6.12.2017. (englanniksi)