Basarab I

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Basarab I
Basarab I of Wallachia.jpg
Valakian voivodi
1310 tai 1319 - 1352
Edeltäjä Radu Negru
Seuraaja Nicolae Alexandru
Tiedot
Kuollut 1. tammikuuta 1352 (72 vuotta)
Argeş

Basarab I (romaniaksi Basarab Întemeietorul), Basarab I Suuri tai Basarab cel Mare[1] oli Valakian voivodi[1][2][3] tai prinssi[1] vuosien 1310 (tai 1319) ja 1352 välillä.[4] Hänen nousunsa voivodiksi uskotaan saaneen alkunsa sodasta Unkarin kuningaskunnan ja pohjois-Balkanin Ortodoksisten maakuntien välillä.[3] Noin vuonna 1324[3] Basarabista tuli kuningas Kaarle Robertin vasalli, mutta myöhemmin menetti kuninkaan luottamuksen vallatessaan kruunun alueita.[2]

Vuonna 1330 kuningas Kaarle Robert aloitti valloitusretken Valakiaan saadakseen alueen jälleen haltuunsa.[1] 12. marraskuuta, kolmen päivän taistelujen jälkeen, Basarab voitti Unkarin joukot[1] Posadan taistelussa.[4] Unkarin valtakausi oli päättynyt ja ensimmäinen itsenäinen Romanian alue oli syntynyt.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basarab oli paikallisen hallitsijan Thocomeriuksen poika.[3] Useat romanialaiset historioitsijat uskovat, että Thocomerius sai alueen haltuunsa Bărbatilta[2][5] Unkarin kuningaskunnan voivodikunnat alkoivat muodostaa isompia alueita, jotka olivat tulevan Valakian perusta. Kasvaessaan kunnat alkoivat kuitenkin havittelemaan itsenäisyyttä Kruunulta.[2] Ensimmäinen kapinoitsijan uskotaan olleen Litovoi, joka kuoli vuonna 1277 taistelussa unkarilaisia vastaan.[2]

Unkarin kuningaskunta oli kovassa poliittisessa kriisissä Árpádin dynastian aikoihin.[3] Samaan aikaan kultainen orda lisäsi vaikutusvaltaansa Karpaattien ja Tonavan välisellä alueella.[3] Näiden vaikutuksesta voivodikunnat vahvistuivat ja halusivat kasvavissa määrin lisää maa-alaa Tonavan alangoilta.[3]

Posadan taistelu.

Basarab oli kuningas Kaarle Ropertin vasalli. Kuningas käytti Basarabista nimitystä: ‘meidän Valkian voivodi’, asiakirjassa, joka oli päivätty 26. heinäkuuta vuonna 1324.[3] Uskotaan, että hänestä tuli kuninkaan vasalli jo vuoden 1321 jälkeen, sillä silloin kuningas johti operaatiota Baanaatin alueella, missä hän valloitti Mehadian linnan kapinoivalta Vejteh -perheeltä.[5] Kuitenkin jo 18. kesäkuuta 1325 päivätyssä asiakirjassa Basarabista lausuttiin: ‘Valakian Basarab, uskoton kuninkaan pyhälle kruunulle’.[5] Kuningasperheessä uskottiin, että Basarbin valta alueella ylitti jo kuninkaan suvereniteetin Valakiassa.[5] Vuonna 1327 paavi Johannes XXII mainitsi Basarabin '‘hurskaaksi Katolisen kirkon prinssiksi’.[3]

Posadan taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Kaarle Ropert pakenemassa Posadan taistelusta.

Basarap liittoutui Bulgarian tsaarin Michael III Shishmanin kanssa antamalla tyttärensä käden tsaarin veljen pojalle Ivan Alexanderille. [5] 27. maaliskuuta 1329 päivätyssä asiakirjassa, Basarab mainittiin yhdeksi Unkarin kuninkaan viholliseksi, bulgarialaisten, serbien sekä Tataarien kanssa. Vuonna 1330 Basarab osallistui sotaretkelle tsaari Michael III Sismanin kanssa Serbiaa vastaan. Sotaretki päätty 18. kesäkuuta Serbian voittoon Velbazhdissa.[3] Välittömästi Serbien voiton jälkeen kuningas Kaarle Robert I aloitti sotaretken Basarabia vastaan.[2] Kuningas oli sotaretkellä voitollinen ja Basrab joutuikin lahjomaan kuningasta 7000 hopeamarkalla. Kuningas kuitenkin kieltäytyi yhteistyöstä Basarabin kanssa ja eteni Valakiassa aina Curtea de Argeşiin asti.[2] Unkarin joukot joutuivat pian kuitenkin vetäytymään huollollisten ongelmien vuoksi kohti Transilvaniaa [5] Valakian joukot olivat tehneet ansan kapeaan solaan Posadassa, mihin unkarilaiset joukot ajautuivat. 12. marraskuuta kiivaiden, kolme päivää kestäneiden taisteluiden jälkeen, jäljelle jääneet unkarilaiset joukot antautuivat. Kuningas Kaarle Robert I oli paennut taistelusta.[1]

Itsenäinen Valakia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitto Posadassa tiesi Valakian eroa Unkarin kruunusta ja samalla muutti sen kansainvälistä asemaa.[3] Vuosina 1331 - 1332 Basarabin joukot taistelivat Bulgarialaisten rinnalla Bysantteja vastaan.[3] Unkari lähti jälleen sotaretkelle kuningas Kaarlen Robert I:n kuoleman jälkeen. Hänen poikansa Ludvig I valloitti Valakian takaisin ja Basarabin poika Nicolae Alexandru joutui vannomaan uskollisuuttaan Unkarian kuninkaalle.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Georgescu, Vlad: The Romanians – A History. Columbus: Ohio State University Press, 1991. ISBN 0-8142-0511-9. (englanniksi)
  • Klepper, Nicolae: Romania: An Illustrated History. New York: Hippocrene Books, 2005. ISBN 0-7818-0935-5. (englanniksi)
  • Sălăgean, Tudor: Romanian Society in the Early Middle Ages (9th-10th Centuries). Cluj-Napoca: Romanian Cultural Institute, 2006. ISBN 978-973-7784-12-4. (englanniksi)
  • Treptow, Kurt W. – Popa, Marcel: Historical Dictionary of Romania. Lanham: The Scarecrow Press, 1996. ISBN 0-8108-3179-1. (englanniksi)
  • Vásáry, István: umans and Tatars: Oriental Military in the Pre-Ottoman Balkans, 1185-1365. Cambridge: Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-83756-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Klepper, Nicolae
  2. a b c d e f g h Georgescu, Vlad
  3. a b c d e f g h i j k l m Sălăgean, Tudor
  4. a b Treptow, Kurt W.
  5. a b c d e f Vásáry, István
Valakian vaakuna Edeltäjä:
Radu Negru
Valakian voivodi
13301352
Seuraaja:
Nicolae Alexandru
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.