Bariumperkloraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bariumperkloraatti
Tunnisteet
CAS-numero 13465-95-7
PubChem CID 61623
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ba(ClO4)2
Moolimassa 336,23
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 505 °C[1]
Tiheys 3,2 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 3120 g/l (25 °C)[1]

Bariumperkloraatti (Ba(ClO4)2) on barium- ja perkloraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pyrotekniikassa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa bariumperkloraatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen. Bariumperkloraatista tunnetaan myös kidevedelliset tri- ja tetrahydraatit (Ba(ClO4)2·3H2O ja Ba(ClO4)2·4H2O). Bariumperkloraatti liukenee runsaasti veteen ja liukenee lisäksi poolisiin orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin ja asetoniin. Aine on vahva hapetin.[1][2][3]

Bariumperkloraattia valmistetaan bariumkarbonaatin ja perkloorihapon tai ammoniumperkloraatin reaktiolla. Vaihtoehtoinen tapa on bariumkloridin tai -kloraatin hapetus elektrolyyttisesti.[2][3]

BaCO3 + 2 HClO4 → Ba(ClO4)2 + 4H2O + CO2

Bariumperkloraattia käytetään pyrotekniikassa vihreän valon tuottamiseen[2][3]. Yhdistettä käytetään myös kuivausaineena[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-50. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.4.2023). (englanniksi)
  2. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 274. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  3. a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 86. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.4.2023). (englanniksi)
  4. Helmut Vogt, Jan Balej, John E. Bennett. Peter Wintzer, Saeed Akbar Sheikh, Ptrizio Gallone, Subramanyan Vasudevan & Kalle Pelin: "Chlorine Oxides and Chlorine Oxygen Acids", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010.