Band des Bundes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul-Löbe-Haus ja Marie-Elisabeth-Lüders-Haus, keskellä Spreejokea.
Berliinin hallintokorttelin ympäristöä ilmasta nähtynä. Vasemmalla alhaalla Bundeskanzleramt, oikealla Paul-Löbe-Haus ja niiden välissä Sveitsin suurlähetystö. Joen toisella puolella uusi päärautatieasema.

Band des Bundes (suom. Liiton side) on rakennuskokonaisuus Berliinin uudessa hallintokorttelissa, joka rakennettiin Saksan valtiopäivätalon pohjoispuolisen Spreejoen mutkan alueelle sen jälkeen, kun Berliini palasi yhdistyneen Saksan pääkaupungiksi 1990-luvulla.[1] Hallintokorttelia reunustaa etelästä Platz der Republik -aukio.

Kokonaisuus perustuu Axel Schultesin ja Charlotte Frankin vuonna 1991 laatimaan yleissuunnitelmaan. Kokonaisuus käsittää toimistorakennusten jonon, joka ulottuu molemmista päistään Spreejoen yli. Rakennuksia yhdistävät Spreen ylittävät kävelysillat symboloivat Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymistä. Näyttävin rakennuksista on ketjun länsipäässä sijaitseva liittokanslerinvirasto eli Bundeskanzleramt (2001), josta kulkee silta Spreen länsipuolella sijaitsevaan kanslerin puutarhaan eli Kanzlergarteniin. Kaksi muuta merkittävää rakennusta ovat liittopäivien käytössä olevat, arkkitehti Stephan Braunfelsin suunnittelemat Paul-Löbe-Haus ja Marie-Elisabeth-Lüders-Haus (2003), joita yhdistää myös Spreen yli kulkeva silta. Symboliikkaa lisää se, että silta yhdistää rakennukset kohdalla, jolla Berliinin muuri aiemmin erotti vastarannat toisistaan. Länsipuolella on sosiaalidemokraattisen poliitikon Paul Löben mukaan nimetty Paul-Löbe-Haus, jossa on liittopäiväedustajien työhuoneita ja valiokuntien kokoustiloja. Liberaaleja edustaneen Marie Elisabeth Lüdersin mukaan nimetyssä Marie-Elisabeth-Lüders-Hausissa ketjun itäpäässä toimii liittopäivien kirjasto. Lähellä sijaitsee myös liittopäivien suurin uudisrakennus, kristillisdemokraattisen Jakob Kaiserin mukaan nimetty Jakob-Kaiser-Haus.[1]

Berliinin hallintokortteli on rakennettu alueelle, jossa ennen toista maailmansotaa oli Alsenviertelinä tunnettu lähetystöalue. Alueen vanhoista rakennuksista on säilynyt ainoastaan vuonna 1871 valmistunut Sveitsin suurlähetystön talo, joka on edelleen alkuperäisessä käytössään.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 104–105 ja sisäkannen kartta. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.