Balkanintiainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Balkanintiainen
Poecile sp. in France.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tiaiset Paridae
Suku: Hömötiaiset Poecile
Laji: lugubris
Kaksiosainen nimi

Poecile lugubris
(Temminck, 1820)

Synonyymit

Parus lugubris

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Balkanintiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Balkanintiainen Commonsissa

Balkanintiainen (Poecile lugubris) on lapintiaista muistuttava, varpuslintuihin kuuluva tiaislaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälaki ja kurkkulappu ovat noenmustat, poskilaikku on valkoinen. Selkäpuoli, siivet ja pyrstö ovat harmaanruskeat.[2] Naaraan huppu ja kurkkulappu ovat himmeämmät, tumman harmaanruskeat, ja sen alapuolen väritys oliiviin vivahtava. Voimakas nokka on musta ja jalat harmaat. Nuoren yksilön poskilaikut ovat likaisemman väriset.

Pituus 14 cm, siipiväli 21,5–23 cm ja paino 15–19 g.

Kutsuääni on toraisa jäkätys ”tjerr’r’r’r”, laulussa toistaa sarjana yhtä ja samaa ”tsiv”-ääntä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balkanintiainen on pesivä paikkalintu Kaakkois-Euroopassa Sloveniasta ja Romaniasta Lähi-itään ja Iraniin saakka. Maailman populaation koko on 260 000–1 000 000 yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Suomesta ei ole havaintoja.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balkanintiaisen elinympäristöä ovat erityyppiset metsät, myös vuorenrinteiden, sekä puutarhat ja pensaikot. Laji suosii tammea ja pyökkiä kasvavia sekametsiä. Paikoin se elää puhtaissa havumetsissäkin.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on puunkolossa, joskus pöntössä tai kallionkolossa, ja heinin sekä höyhenin sisustettu. Naaras munii valkeahkoja, punertavatäpläisiä munia yleensä 5–7 kappaletta, joskus jopa 10. Naaras hautoo yksin keskimäärin 13,3 vuorokautta. Molemmat emot huolehtivat ja ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä kolmiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balkanintiaisen pääravintoa ovat pienet selkärangattomat. Se syö toisinaan myös siemeniä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Poecile lugubris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
  2. Tomi Muukkonen: Balkanintiainen (valokuvia)