Balkanintiainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balkanintiainen
Poecile lugubris.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tiaiset Paridae
Suku: Tiaiset Parus
Laji: lugubris
Kaksiosainen nimi
Parus lugubris
(Temminck, 1820)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Balkanintiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Balkanintiainen Commonsissa

Balkanintiainen (Parus lugubris) , myös Poecile lugubris, on lapintiaista muistuttava, varpuslintuihin kuuluva tiainen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälaki ja kurkkulappu ovat noenmustat, poskilaikku on valkoinen. Selkäpuoli, siivet ja pyrstö ovat harmaanruskeat. [2] Naaraan huppu ja kurkkulappu ovat himmeämmät, tumman harmaanruskeat, ja sen alapuolen väritys oliiviin vivahtava. Voimakas nokka on musta ja jalat harmaat. Nuoren yksilön poskilaikut ovat likaisemman väriset.

Pituus 14 cm, siipiväli 21,5–23 cm ja paino 15–19 g.

Kutsuääni on toraisa jäkätys "tjerr'r'r'r", laulussa toistaa sarjana yhtä ja samaa "tsiv"-ääntä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesivä paikkalintu Kaakkois-Euroopassa Sloveniasta ja Romaniasta Lähi-itään ja Iraniin saakka. Maailman populaation koko on 260 000–1 000 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Suomesta ei ole havaintoja.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityyppiset metsät, myös vuorenrinteiden, sekä puutarhat ja pensaikot. Laji suosii tammea ja pyökkiä kasvavia sekametsiä. Paikoin se elää puhtaissa havumetsissäkin.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on puunkolossa, joskus pöntössä tai kallionkolossa, ja heinin sekä höyhenin sisustettu. Naaras munii valkeahkoja, punertavatäpläisiä munia yleensä 5–7 kappaletta, joskus jopa 10. Naaras hautoo yksin keskimäärin 13,3 vuorokautta. Molemmat emot huolehtivat ja ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä kolmiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balkanintiaisen pääravintoa ovat pienet selkärangattomat. Se syö toisinaan myös siemeniä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6
  1. a b BirdLife International: Parus lugubris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
  2. Tomi Muukkonen: Balkanintiainen (valokuvia)