Lapintiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapintiainen
Poecile Cinctus Kittila 20120306.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tiaiset Paridae
Suku: Tiaiset Parus
Laji: cinctus
Kaksiosainen nimi
Parus cinctus
Boddaert, 1783[2]
Synonyymit
  • Poecile cincta
  • Poecile cinctus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lapintiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lapintiainen Commonsissa
Lapintiainen.

Lapintiainen (Parus cinctus, syn. Poecile cincta) on tiaisiin (Paridae) kuuluva lintulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapintiainen on 12,5–14 cm pitkä. Se muistuttaa hömötiaista, mutta lapintiaisen höyhenpuku on tuuhemapi ja sen pää näyttää suuremmalta. Selkä on lämpimänruskea, kupeet ruosteenruskeat ja päälaki himmeän harmaanruskea. Posket ja vatsa ovat valkoiset, ja silmien ympäri kulkee musta naamari. Lisäksi lapintiaisella on tumma kurkkulappu, joka on hyvin iso ja alaosastaan leveä sekä usein epäselvärajainen.[3]

Lapintiaisen kutsuääni on hömötiaismainen "tsi-tsi-tshää-tshää", joka on kuitenkin hömötiaisen kutsuääntä vaimeampi.[4][3] Lisäksi lapintiaisella on hento "tsih"-yhteysääni. Lapintiaisen laulu koostuu jankuttavasta ja surisevasta "tsi-yrr tsi-yrr..." -säkeestä sekä yksinkertaisesta, viitatiasmaisesta "tse-tse-tse..." -säkeestä.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu lapintiainen on ollut 9 vuotta 4 päivää vanha.[5] Se on myös Euroopan vanhin lapintiainen.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapintiainen on taigan lintu, jonka esiintymisalue ulottuu Skandeilta Alaskaan. Suomessa se pesii Lapissa ja Perä-Pohjolassa, ja parimäärä on n. 40 000.[7] Laji elää noin 10 miljoonan neliökilometrin alueella ja sen maailman populaatio on 0,5–5 miljoonaa yksilöä.[1] Lapintiainen on paikkalintu, mutta pieni osa, lähinnä nuoria lintuja, voi syksyisin vaeltaa etelään, jolloin yksittäisiä lintuja tavataan etelärannikkoa myöten.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varttuneet sekametsät ja männiköt, myös tunturikoivikot. Reviirillä olisi hyvä olla keloja ja kolopuita, mutta pesii myös talousmetsissä, jos vain pesäkoloja tai pönttöjä on tarjolla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras rakentaa pesän vanhaan tikankoloon tai pönttöön, voi joskus kovertaa itsekin pesäkolon. Muninta tapahtuu toukokuussa tai kesäkuun alussa. Munia on 5–11, keskimäärin 7,4. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Poikasista huolehtivat molemmat puolisot. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä 18–20 päivän ikäisinä.[8]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset ja muut selkärangattomat. Syksyllä ja talvella myös siemenet, marjat ja lintulautojen antimet, etenkin tali.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Parus cinctus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Poecile cincta (TSN 726111) Viitattu 10.3.2012. (englanniksi)
  3. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 344. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  4. Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 266. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  5. Rengastajatoimikunta: Rengastajan vuosikirja 2006. Rengastustoimisto. Helsinki.
  6. EURING
  7. Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6
  8. von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järvinen, Antero 1979: Lapintiaisen pesistä, munista ja poikasista. – Ornis Fennica 56:32–33.
  • Järvinen, Antero & Hildén, Olavi 1981: Lapintiaisen Parus cinctus vaellus syksyllä 1980. – Lintumies 4.1981 s. 168–172. LYL.
  • Pulliainen, Erkki 1980: Lapintiaisten ja talitiaisen ruokailuaktiivisuudesta ruokintapaikalla Itä-Lapissa keskitalvella. – Ornis Fennica 57:90–92.
  • LuontoPortti: Lapintiainen (Parus cinctus)