Backyard Babies
| Backyard Babies | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1987 -– |
| Tyylilaji | punk rock hard rock glam punk |
| Kotipaikka | Nässjö, Ruotsi |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
|
| Levy-yhtiö |
|
| Aiheesta muualla | |
| backyardbabies.com | |
Backyard Babies on ruotsalainen vuonna 1987 Nässjön kaupungissa perustettu rockyhtye. Backyard Babies alkoi kiertää keikoilla jo 1980-luvun lopulla ennen kuin julkaisi ensimmäinen virallisen julkaisunsa, EP-levyn Something to Swallow vuonna 1991. Yhtye omaksuttiin valtavirtaan kotimaassaan, ja sen toinen ja kolmas albumi – Total 13 (1998) sekä Making Enemies Is Good (2001) – voittivat Ruotsin Grammis-palkinnot. Vuonna 2008 ilmestynyt yhtyeen omaa nimeä kantava albumi nousi listaykköseksi. Yhtye jatkaa edelleen vahvasti samalla kokoonpanolla yli 30 vuoden jälkeen, ja sen kahdeksas studioalbumi Sliver and Gold ylsi Ruotsin listojen Top 5:een vuonna 2019.[1]
Backyard Babiesia on usein tyyliltään verrattu suomalaiseen Hanoi Rocksiin, ja yhtye onkin levyttänyt Hanoi Rocksin ”Taxi Driver” -kappaleen. Yhtyeen kitaristi Dregen on myös soittanut Hanoi Rocksin laulajan Michael Monroen sooloyhtyeessä.[2]
Yhtyeen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Backyard Babies perustettiin Nässjön kaupungissa vuonna 1987. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Tobbe (Tobias Fischer), kitaristi Dregen, basisti Johan Blomqvist ja rumpali Peder Carlsson. Nauhoitettuaan raakademon ja soitettuaan muutamia paikallisia keikkoja yhtye vaihtoi vuonna 1989 Tobbén tilalle laulajaksi Nicke Borgin. Seuraavaksi syntyi kaksi lisää demoa sekä kotimaankiertue. Vuonna 1991 Backyard Babies julkaisi ensimmäisen virallisen julkaisunsa, EP:n Something to Swallow.[1]
Allekirjoitettuaan sopimuksen Megarock-yhtiön kanssa vuonna 1993 nelikko julkaisi ensimmäisen albuminsa Diesel & Power (1994), ennen kuin jäi tauolle antaakseen Dregenille mahdollisuuden työskennellä toisen yhtyeensä The Hellacoptersin kanssa. Backyard Babies palasi yhteen vuonna 1997 Knockouts-EP:n myötä ja julkaisi toisen albuminsa Total 13 vuonna 1998. Total 13 toi yhtyeelle ensimmäisen Grammis-palkinnon vuoden parhaasta hard rock -julkaisusta.[1]
Yhtye julkaisi sen jälkeen useita Top 5 -albumeja, joista Making Enemies Is Good (2001) toi sille toisen Grammis-palkinnon. Albumilla on cover-versio The Dogs D’Amourin kappaleesta ”Painkiller” Albumia seurasi Stockholm Syndrome (2003), joka sisälsi Top 20 -singlen ”Minus Celsius”. Kappale ”Minus Celsius” julkaistiin myöhemmin myös Guitar Hero III: Legends of Rock -pelissä. Viides studioalbumi People Like People Like People Like Us ilmestyi vuonna 2006 ja sisälsi hitit ”The Mess Age (How Could I Be So Wrong)” sekä ”Dysfunctional Professional”. Jälkimmäinen nousi Ruotsin singlelistalla kolmanneksi. [1]
Yhtyeen kuudes, omaa nimeä kantava albumi julkaistiin vuonna 2008 ja nousi listaykköseksi. Vuotta myöhemmin ilmestyi yhtyeen 20-vuotista uraa juhlistava kokoelmalevy, ja kiertueen huhuttiin olevan yhtyeen viimeinen. Yhtye kuitenkin palasi vuonna 2015 uudella albumilla Four by Four, joka nousi Ruotsissa toiseksi. Neljä vuotta myöhemmin yhtye palasi jälleen Top 5:een albumilla Sliver and Gold (2019).[1]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nicke Borg – laulu ja kitara (1989–)
- Dregen – kitara (1987–)
- Johan Blomqvist – basso (1987–)
- Peder Carlsson – rummut (1987–)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Diesel & Power (1994)
- Total 13 (1998)
- Making Enemies Is Good (2001)
- Stockholm Syndrome (2003)
- People Like People Like People Like Us (2006)
- Backyard Babies (2008)
- Four By Four (2015)
- Sliver & Gold (2019)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Live Live in Paris (2005)[3]
Demot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tyrant (1989)
- Backyard Babies - (1990)
- Bite & Chew (1991)
- Diesel and Power (1992)
EP:t
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Something to Swallow (1991)
- Knockouts - (1997)
- Safety Pin & Leopard Skin (2002)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Something to Swallow (1991)
- Electric Suzy (1994)
- Supershow (Split) (1996)
- Look at You - (1997)
- Bombed (Out of My Mind) (1997)
- Is It Still Alright To Smile? (1998)
- Highlights (1998)
- Babylon (1999)
- Brand New Hate (2001)
- The Clash (2001)
- Minus Celsius (2003)
- A Song for the Outcast (2004)
- Friends - (2004)
- The Mess Age (2006)
- Dysfunctional Professional (2006)
- Fuck Off and Die (2008)
- Th1rt3en or Nothing (2015)
- Good Morning Midnight (2019)
- 44 Undead (2019)
DVD:t
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Live (from LiveZone) (2005)
- Jetlag The Movie (2005)
Friends -single
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1999 nauhoitettiin albumilla Stockholm syndrome oleva ”Friends” single jolla oli mukana runsaasti vierailevia huippuartisteja. Singlellä vierailivat muun muassa:
- Joey Ramone (Ramones) (Ei ehtinyt kuulla singleä ennen kuolemaansa)
- Michael Monroe (Hanoi Rocks)
- Danko Jones
- Tyla (Dogs D'Amour)
- Nina Persson (The Cardigans)
- Kory Clarke (Warrior Soul)
- Andy Shernoff (The Dictators)
- Top Ten (The Dictators)
- Sami Yaffa (Hanoi Rocks)
- T.P.
- Karmen Guy (Mad Juana)
- Euroboy (Turbonegro)
- Happy Tom (Turbonegro)
- Corey Shields (Danko Jones)
- Damon Richardson (Danko Jones)
- Janis Tanaka (L7)
- Donita Sparks (L7)
- Suzy Gardner (L7)
- TC
- Jennifer Finch (L7)
- Sarah Reitkopp (Halfcocked)
- Anne Kadrovich-Johnson (Tuscaurora)
- Blag Dahlia (The Dwarves)
- Amir Chamdin (Infinite Mass)
- Rodde Pencheff (Infinite Mass)
- Nicke Andersson (The Hellacopters)
- Björne Fröberg (The Nomads)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Donelson, Marcy: Backyard Babies Songs, Albums, Reviews, Bio & ... AllMusic. Viitattu 9.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Jarkko Jokelainen: Michael Monroe paljasti uuden kitaristinsa 19.6.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 19.6.2011.
- ↑ Live Live in Paris backyardbabies.com. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 29.6.2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen kotisivu (englanniksi)