BA-27
| BA-27 | |
|---|---|
 BA-27M Kubinkan panssarimuseossa. |
|
| Aseen tyyppi | panssariauto |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa |
talvisota toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmäärä | 215 kpl |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 4 100 kg |
| Pääaseistus | 37 mm Hotchkiss-tykki |
| Muu aseistus | 7,62 mm DT-pikakivääri |
| Teho | 35–40 hv |
| Toimintasäde |
285 km (tiellä) 150 km (maastossa) |
| Huippunopeus | 45 km/h (tiellä) |
BA-27 (ven. БА-27 eli Broneavtomobil 27) oli Neuvostoliitossa valmistettu panssariauto. Autoa valmistettiin 1920-luvulta vuoteen 1931 ja sitä käytettiin esimerkiksi talvisodassa ja toisessa maailmansodassa. Sotien syttyessä käytössä oli tosin jo uudempiakin malleja. Yhteensä autoja valmistettiin 215 kappaletta ja niiden pääase oli 37 millimetrin tykki tykkitornissa. BA-27M oli kuusirenkainen paremmin maastoon suunniteltu versio.
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BA-27:n tarkoitus oli korvata Neuvostoliiton aikaisemmat panssariautot. Tuolloin käytössä oli sekalainen joukko vanhentuneita autoja Venäjän sisällissodan ajoilta. Nyt asevoimia haluttiin kuitenkin mekanisoida. Aluksi ehdotettiin uuden panssariauton rakentamista saksalaisten tuontikuorma-autojen pohjalle, mutta lopulta päädyttiin käyttämään kotimaassa valmistettavaa AMO-F-15-kuorma-autoa. Moskovan autotehdas eli AMO valmisti Fiat F-15-kuorma-autoa valmistuslisenssillä. BA-27 oli Neuvostolliton ainut 1920-luvulla valmistama panssariauto. Vuonna 1931 palvelukseen tuli vielä BA-27M, johon tehtyjen muutosten oli tarkoitus parantaa sen liikkuvuutta maastossa. BA-27-autoja valmistettiin kaikkiaan 215 kappaletta. Valmistus päättyi vuonna 1931. Korvaavia autoja olivat D-8 ja BA-I.[1]
Uusi auto oli painoltaan 4 100 kiloa ja varhaiset mallit olivat nelirenkaisia. BA-27:n pääase oli tykkitornissa sijainnut 37 millimetrin Hotchkiss-tykki ja 7,62 millimetrin DT-pikakivääri. Auto kuljetti kerrallaan 40 tykinammusta. Kuusikulmainen tykkitorni muistutti T-16-panssarivaunun tornia. Sen katolla oli kupoli ympäristön tarkkailua ja ilmastointia varten. Auton panssarointi oli niitattu. Panssaroinnin paksuus oli rungon edessä ja sivuilla kahdeksan millimetriä ja tornin edessä ja sivuilla niin ikään kahdeksan millimetriä. Moottori tuotti 35–40 hevosvoimaa. Toimintasäde oli tiellä 285 kilometriä ja maastossa 150 kilometriä. Huippunopeus tiellä oli 45 km/h. Auton miehistö oli nelihenkinen. Ajajalla ja komentajalla oli edessään ikkunaluukku. Molemmilla puolilla autoa oli ovet. Liikkuvuuden parantamiseksi kehitellyn B-27M:n merkittävin ero oli kuusi rengasta ja mahdollisuus käyttää aputeloja takarenkaissa. Nämä piirteet otettiin käyttöön sittemmissä Neuvostoliiton panssariautoissa.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa valmistuneista BA-27-autoista luovutettiin yksiköille Neuvostoliiton länsiosassa. Tuolloin Neuvostoliiton suurimpana uhkana pidettiin Puolaa. Autoja saivat vasta luodut uudet mekanisoidut yksiköt. 24 autoa palveli NKVD:n edeltäjäjärjestö OGPU:n riveissä Keski-Aasiassa, jossa vuosien 1931 ja 1933 välillä niitä käytettiin paikallisija kapinoitsijoita vastaan. Kahdeksan autoa myytiin Mongoliaan vuonna 1930.[1]
Suomea vastaan käydyn talvisodan sytyttyä vuonna 1939 Suomen rintamalla käytettiin vähintään kahta autoa, joista molemmat lienevät tuhoutuneen sodan aikana. Toisen maailmansodan operaatio Barbarossan alkaessa käytössä oli vielä noin 170 autoa. Huomattava osa niistä tuhoutui sodan ensimmäisten kuukausien aikana. Joitakin autoja oli käytössä Kaukoidässä, Moskovan ja Leningradin suunnalla ainakin vuoteen 1942 saakka. Saksalaiset valtasivat joitakin autoja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Prenatt, Jamie: Soviet Armoured Cars 1936–45, s. 6–9, 14. Osprey Publishing, 2020. ISBN 9781472832061. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BA-27 Wikimedia Commonsissa
