Australialainen jalkapallo
| Australialainen jalkapallo | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperämaa | Australia |
| Tyyppi | pallopeli |
| Joukkueen koko | 18 |
| Varusteet | pallo |
| Kansainvälinen kattojärjestö | AFL Commission |
| Olympialaisissa | Näytöslaji vuoden 1956 kisoissa |
Australialainen jalkapallo eli aussifutis on 1800-luvun puolivälissä Australian Melbournessa kehitetty yksi monista jalkapallon esimuodosta juonensa juurtavista lajeista. Paikalliset kutsuvat peliä nimillä footy ja aussie rules. Lajin johtava liiga on Australian AFL. Sen yleisökeskiarvot ovat yli 30 000 katsojaa peliä kohden. Samaan pystyy maailmassa ainoastaan neljä muuta ammattilaissarjaa; NFL Yhdysvalloissa, Major League Baseball Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä jalkapallon pääsarjat Englannissa ja Saksassa.
Australialaista jalkapalloa pelataan 18-miehisillä joukkueilla tavallisesti krikettiä varten suunnitelluilla, soikion muotoisilla kentillä. Kentän pituus voi olla jopa 185 metriä. Suojavarusteita ei käytetä, vaikka voimakkaat taklaukset ovatkin olennainen osa peliä. Pallo on soikea. Euroopassa lajia pelataan yhdeksänmiehisillä joukkueilla tavallisella jalkapallokentällä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australialainen jalkapallo kehitettiin 1850-luvulla Melbournessa, joka oli uusi kultaryntäyksen aikaan rakennettu kaupunki. Siellä, kuten muuallakin brittiläisen asutuksen alueella kriketti oli suosituin urheilulaji. Kriketinpelaaja Thomas Wentworth Wills oli huolestunut kriketinpelaajien fyysisen kunnon ylläpitämisestä kesäkauden aikana. Wills oli syntynyt Australiassa, mutta käynyt koulunsa Englannissa Rugby Schoolissa, joka on yksi rugbyn syntypaikkoja. Hänen aloitteestaan Melbourne Cricket Clubin pelaajat ryhtyivät talviharjoituksenaan pelaamaan silloista jalkapalloa, jolla ei vielä ollut kirjoitettuja yhdenmukaisia sääntöjä. Melbournessa pelille kehitettiin omanlaisensa säännöt, joissa oli vaikutteita useista Englannin yksityiskouluissa pelatuista jalkapallopeleistä. Melbourneen ja Geelongiin perustettiin lajia varten seurat vuosina 1858 ja 1859, ja niitä voidaankin pitää kaikki jalkapallonsukuiset lajit huomioon ottaen maailman vanhimpina jalkapalloseuroina. Alkuun säännöissä ei rajoitettu pelaajamäärää lainkaan, kunnes 1880-luvulla pelaajamääräksi vakiintui 20 joukkuetta kohti.[1]
Australialaisen jalkapallon säännöissä päätettiin kieltää silloin rugbyssä sallittua ollut jaloille potkiminen. Laji lähti myös monilta muilta osin kehittymään eri suuntaan. Sääntöjen mukaan pelaaja, joka sai pallon puhtaasti ilmasta kiinni, oli oikeutettu vapaapotkuun. Palloa sai kuljettaa käsillä vapaasti, kunnes vuonna 1865 otettiin käyttöön sääntö, jonka mukaan palloa piti pompauttaa maassa kymmenen metrin välein. Merkittävin eroavaisuus muihin jalkapallopeleihin oli paitsion puuttuminen kokonaan, millä oli merkittävä vaikutus pelin luonteeseen: pelaajat pystyivät olemaan pelin aikana sekä pallon etu- että takapuolella. Vuodesta 1874 pisteitä ei enää saanut pallon kuljettamisesta maalipuiden välistä, vaan maali piti tehdä potkaisemalla.[1]
Australialaisessa muodossa otettiin käyttöön myös omanlaisensa näköinen maali, joka koostui kahdesta pitemmästä ja niiden ulkopuolella olleista kahdesta pienemmästä maalitolpasta. Poikkeava tapa on myös vuonna 1891 käyttöön otettu pelin aloittaminen keskeltä tuomarin pallolla. Ensimmäiset maininnat maalituomarien käytöstä ovat vuodelta 1874. Tasmaniassa otettiin käyttöön maalituomarin lipunheilutus merkiksi maalista vuonna 1884, ja vuonna 1886 tapa otettiin käyttöön Victorian osavaltiossa.[1]
1870- ja 1880-luvulla lajin suosio kasvoi suuresta. 1870-luvulla Melbournen ja Carltonin seurojen väliset ottelut keräsivät yli 10 000 katsojaa. Ensimmäinen australialaista jalkapalloa varten rakennettu kenttä valmistui Carltoniin vuonna 1876. Ensimmäinen Carlton–Melbourne-ottelu keräsi 5 000 katsojaa, ja 1880-luvun puolivälissä katsojia oli jo 34 000.[1]
Toukokuussa 1877 Albert Parkin, Carltonin, Itä-Melbournen, Essendonin, Geelongin, Hothamin, Melbournen ja St Kildan seurojen edustajat perustivat lajiliiton Victoria Football Associationin lajin kehittämiseksi ja laajentamiseksi koko siirtomaan alueelle. 1870-luvulla Melbournessa oli jo 125 seuraa ja muualla Victoriassa yli 60. Otteluille laadittiin aikataulut ja lisää kenttiä rakennettiin. Vuonna 1877 Etelä-Australiaan perustettiin oma lajiliitto, Tasmaniassa otettiin VFA:n säännöt käyttöön vuonna 1882, ja 1885 Länsi-Australia perusti oman jalkapalloliittonsa. Laji ei kuitenkaan saanut samanlaista suosiota Australian koillisosissa, Sydneyn seudulla, missä rugby union oli saavuttanut jalansijaa. Samoin oli asia myös Queenslandin ja Uuden-Seelannin kohdalla, missä rugby on yhä suosituin laji. Suurten välimatkojen vuoksi eri osavaltioiden välisiä otteluita ei pystytty järjestämään. Vasta vuonna 1982 Victorian liigaan tuli mukaan osavaltion ulkopuolinen joukkue. Lajin keskittymisellä Australian mittakaavassa pienelle alueelle oli myös hyvät puolensa, kun yleisö pystyi näkemään oman joukkueensa kaikki ottelut vähäisin matkakustannuksin.[1]
Victorian Football League[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1893–1895 laman seurauksena otteluiden yleisömäärät kääntyivät laskuun ja VFA päätti kulujen jakamisesta auttaakseen talousvaikeuksista kärsiviä seuroja. Johtavat seurat vastustivat ehdotusta, ja lopulta vuonna 1896 Melbournen kahdeksan johtavaa seuraa; Essendon, Geelong, Collingwood, Etelä-Melbourne, Fitzroy, Carlton ja St Kilda, perustivat oman Victorian Football Leaguen eli VFL:n, joka salli vapaan palkanmaksun pelaajille, ja päätti vähentää kenttäpelaajien määrän kahdeksaantoista. Vuonna 1906 perustettiin lajiliitto Australasian Football Council kontrolloimaan osavaltioiden välisiä pelaajien liikkeitä ja kehittämään lajia kansallisella tasolla.[2]
1900-luvulle tultaessa VFL oli noussut johtavaksi sarjaksi, mutta VFA pysytteli suhteellisen kilpailukykyisenä aina 1920-luvulle saakka. Vuonna 1925 VFA:n seurat Footscray, Hawthorn ja Pohjois-Melbourne siirtyivät VFL:een, mikä tämän myötä kasvoi 12 joukkueen liigaksi. VFL:n varsinainen laajeneminen alkoi vasta 1980-luvulla, kun Etelä-Melbournen joukkue siirtyi Uuden Etelä-Walesin Sydneyhin, ja laajeneminen jatkui kun vuosisadan loppuun mennessä joukkueita tuli mukaan Queenslandista sekä Länsi- ja Etelä-Australiasta. Vuonna 1990 liigan nimi muutettiin muotoon Australian Football League eli AFL.[2]
Peli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australialaista jalkapalloa pelataan soikealla pallolla, jonka paino on 450–480 grammaa. Pallon ympärysmitta on 545–555 millimetriä ja pituus 720–730 millimetriä. Kentän kokoa ei ole määritelty tarkasti. Lajia pelataan ovaalinmuotoisella krikettikentällä, jonka leveys voi vaihdella 110:stä 155 metriin ja pituus 135 ja 185 metrin välillä. Sisemmät maalitolpat ovat pituudeltaan vähintään kuusi metriä ja ne sijaitsevat 6,4 metrin päässä toisistaan kentän vastakkaisissa päädyissä. Ulommat tolpat ovat pituudeltaan vähintään kolme metriä ja ne sijaitsevat 6,4 metrin päässä sisempien tolppien ulkoreunasta.[3]
Maali syntyy kun pallo potkaistaan maalitolppien välistä. Kahden sisemmän tolpan välistä menneestä maalista saa joukkue kuusi pistettä (goal). Sisemmän ja ulomman tolpan välistä menevästä pallosta saa yhden pisteen (behind). Vain yhden pisteen eli behindin saa myös jos pallo ei mene aivan sääntöjen mukaan maaliin, esimerkiksi tolpan tai muun kosketuksen kautta. Tuloksissa mainitaan ensiksi goalit, sitten behindit ja tämän jälkeen kokonaispistemäärä, esimerkiksi 20–11–131.[3]
Joukkueessa on kerrallaan 18 pelaajaa kentällä. Palloa saa kuljettaa käsissä, mutta sitä täytyy pompauttaa maan kautta 15 metrin välein. Palloa voi kuljettaa niin kauan kunnes vastustaja saa pelaajasta kiinni, minkä jälkeen pallosta täytyy luopua. Palloa voi syöttää pelaajalta toiselle suoraan käsistä potkaisemalla (punt-kicking) tai lyömällä sitä nyrkillä toisesta kädestä (handballing). Pallon syöttäminen heittämällä on kiellettyä. Paitsiosääntöä ei ole. Mikäli pelaaja saa pallon suoraan ilmasta kiinni vähintään 15 metrin etäisyydellä olevan pelaajan potkusta (mark), seuraa vapaapotku, jonka voi suorittaa miltä etäisyydeltä tahansa kiinniottokohdan takapuolelta. Eräs pelin luonteeseen kuuluva piirre on ns. high mark, jossa useita pelaajia on ottamassa palloa kiinni muun muassa toisten pelaajien selästä tai olkapäiltä.[3]
Ottelussa on yksi erotuomari kentällä, molemmissa päissä maalituomarit sekä rajamiehet kummallakin reunalla. Ottelu alkaa kun tuomari pompauttaa palloa keskellä ja pelaajat pyrkivät hyppäämällä saamaan pallon lyötyä omalle joukkueelleen. Tämä aloitus toistetaan sisempien tolppien välistä menneen maalin jälkeen. Behind-maalin jälkeen joukkue potkaisee pallon peliin omalta maalialueeltaan. Ottelu koostuu neljästä 20 minuutin mittaisesta neljänneksestä.[3]
Australialaisessa jalkapallossa vartalokontaktin määrä on suurempi kuin jalkapallossa, mutta vähäisempi kuin rugbyssä ja amerikkalaisessa jalkapallossa. Taklaaminen voi tapahtua lonkalla, olkapäällä, rinnalla tai käsillä, kunhan pallo on korkeintaan viiden metrin etäisyydellä. Taklaaminen on kiellettyä olkapäiden yläpuolelle, polvien alapuolelle ja selkään. Sääntöjen vastaisesta taklauksesta seuraa vapaapotku, kuten myös jos tuomari katsoo pelaajan pitäneen palloa liian pitkään hallussaan tai juosseen pallon kanssa liian pitkän matkan ponnauttamatta sitä kentän pinnasta.[3]
Australialainen jalkapallo kansainvälisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australian ulkopuolella australialaista jalkapalloa pelaa noin 34 000 ihmistä kaikki ikäluokat yhteenlaskettuna. Erilaisia liigoja on yli 30, ja lajia pelataan yli 30 maassa[4]. Australian ohella Naurun saarella australialainen jalkapallo on suosituin laji, maan epävirallinen kansallispeli.[5]
Laji Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australialainen jalkapallo on rantautunut myös Suomeen, ja lajin harrastajamäärä kasvaa tasaisesti. Vuoden 2009 kaudella Suomessa pelasi kolme joukkuetta: Helsinki Heatseekers, Salo Juggernauts sekä Turku Dockers. Vuoden 2012 SM-sarjaan osallistuu joukkueita neljältä paikkakunnalta: Helsingistä, Turusta, Salosta ja Vaasasta (Waasa Wombats).[6] Suomen maajoukkue Finland Icebreakers on osallistunut myös useisiin kansainvälisiin kilpailuihin ja voittanut kaksi perättäistä Keski-Euroopan mestaruutta vuosina 2006 ja 2007.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Encyclopædia Britannica: Australian rules football (History of the game, Origins) Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Encyclopædia Britannica: Australian rules football (History of the game Rise of the Victorian Football League) Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e John Nauright: Australian rules football (Play of the game) Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
- ↑ AFL Development
- ↑ Australia Network News:Stories:AFL dream for Nauru footy players
- ↑ Finland - Aussie Rules International - Promoting Australian Football Around the World
- ↑ About Finland Icebreakers
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- IAFC, kansainvälisen australialaisen jalkapallon neuvosto