Atsuleeni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Atsuleeni
Azulen.svg
Azulene molecule ball.png
Tunnisteet
CAS-numero 275-51-4
IUPAC-nimi Bisyclo[5.3.0]dekapentaeeni
SMILES C1=CC=C2C=CC=C2C=C1[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C10H8
Moolimassa 128,164 g/mol
Sulamispiste 99-100,5 °C[2]
Kiehumispiste 270 °C (hajoaa)[2]
Liukoisuus Ei liukene veteen

Atsuleeni (C10H8) on aromaattisiin hiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Atsuleeni on rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen yhdiste.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atsuleenin resonanssirakenteet

Huoneenlämpötilassa atsuleeni on tummansinistä tai vihreätä kiteistä ainetta. Se ei liukene veteen, mutta liukenee väkeviin happoliuoksiin ja moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja bentseeniin.[3][4]

Atsuleenin rakenteen voidaan katsoa koostuvan yhteensulautuneista syklopentadieeni- ja sykloheptatrieenirenkaista. Atsuleeni on aromaattinen yhdiste (10 π-elektronia ja tasomainen) ja sen resonanssimuodossa jokaisella hiiliatomilla on erilainen elektronitiheysjakautuma. Röntgensäde- ja elektronidiffraktiomittausten perusteella renkaiden jakaman yhteisen sidoksen pituus on huomattavasti muita sidoksia suurempi, mikä viittaa tällä sidoksella olevan huomattavan yksöissidosluonteen. Yhdisteen dipolimomentti on 0,8 D ja viisiatominen rengas on negatiivisesti varautunut ja siten nukleofiilinen ja seitsenatominen rengas on positiivisesti varautunut ja elektrofiilinen. Elektrofiiliset aromaattiset substituutiot tapahtuvat helposti viisiatomiseen renkaaseen 1- ja 3-asemiin.[4][5]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atsuleenin synteesin ensimmäisessä vaiheessa 2,4-dinitroklooribentseeni ja pyridiini reagoivat nukleofiilisella aromaattisella substituutiolla muodostaen 1-(2,4-dinitrofenyyli)pyridiniumkloridia. Tämä välituote reagoi dimetyyliamiinin kanssa Zincke-reaktiolla, jolloin pyridiinin rengasrakenne avautuu ja muodostuu pentametiinisyaniinijohdannainen, joka reagoi syklopentadieenin kanssa muodostaen fulveenijohdannaisen. Tämä fulveeni reagoi elektrosyklisellä reaktio muodostaen rengasrakenteen ja renkaansulkeutumista seuraava dimetyyliamiinin eliminaatio johtaa atsuleenin muodostumiseen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Azulene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 4.5.2015.
  2. a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 51. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 159. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  4. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 112. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.5.2015). (englanniksi)
  5. Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Advanced Organic Chemistry A: Structure and Mechanisms, s. 752-753. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-44897-8. (englanniksi)
  6. Lutz F. Tietze, Theophil Eicher, Ulf Diederichsen, Andreas Speicher, Nina Schützenmeister: Reactions and Syntheses, s. 167-168. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-3-527-33814-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.5.2015). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]