Nokisiipi
| Nokisiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Atolmis |
| Laji: | rubricollis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Atolmis rubricollis |
|
| Katso myös | |
Nokisiipi (Atolmis rubricollis) on siilikkäisiin kuuluva perhoslaji. Se on Atolmis-suvun ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokisiipi on helposti tunnistettava perhonen. Siivet ovat mustanruskeat, eikä niissä ole lainkaan kuviointia. Myös ruumis on musta, mutta niskassa on selvästi erottuva punainen kaulus. Lisäksi takaruumiin kärki sekä alapuoli ovat kirkkaankeltaiset. Lepäävä perhonen pitää siipiään käärittynä ruumiin ympärille. Siipiväli on 27–37 mm.[1][2]
-
♂ -
♂ △
_Atolmis_rubricollis_-_Mont_Lachens_(Var)_-_male_dorsal.jpg)
_Atolmis_rubricollis_-_Mont_Lachens_(Var)_-_male_ventral.jpg)
Toukka on täysikasvuisena 27–29 mm pitkä. Se on harmaankirjava, ja pinnassa on oranssinpunaisia nystyjä. Selkäpuolella on leveä, vaaleanharmaa selkäjuova. Toukkaa peittää pitkä karvoitus.[3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokisiiven esiintymisalue ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Englannin eteläosista Keski-Euroopan ja Venäjän poikki Itä-Siperiaan.[4] Suomessa nokisiipeä tavataan ainakin Keski-Pohjanmaan ja Kainuun korkeudelle saakka, mutta laji on melko paikoittainen. Perhonen lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokisiipi on metsälaji, joka viihtyy etenkin avoimissa sekametsissä. Perhosen imukärsä on hyvin kehittynyt, ja perhosia voi tavata etenkin iltapäivisin kukilla aterioimassa. Pääasiassa se kuitenkin liikkuu vasta hämärän laskeutumisesta yöhön. Pimeän tultua etenkin koiraita voi lentää kirkkaiden valojen luokse.[4][2][6]
Naaras munii puiden rungoille pieniä munaryhmiä. Toukat ovat täysikasvuisia lokakuussa. Useimmista muista keltasiivistä poiketen nokisiivellä kotelo on talvehtiva vaihe.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö erilaisia puiden rungoilla kasvavia jäkäliä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b UK Moths (englanniksi)
- ↑ kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 342–343
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)