Astraalikeho

Astraalikeho tai astraaliruumis on eräisiin uususkontoihin ja näennäistieteisiin kuuluva käsitys fyysiselle keholle rinnakkaisesta mutta kuitenkin siitä erillisestä kehosta. Astraalikehon ajatellaan ilmenevän mm. ruumiista irtautumisessa. Yleensä astraalikehoon liitetään ihmisen henkisiä ominaisuuksia, tunteita, sielu tai elämänvoima. Astraalikehon on usein väitetty koostuvan eetteristä, väliaineesta, joka täyttää avaruuden ja toimii valon sekä sähkömagneetisen säteilyn välittäjäaineena.

Historia

Astraalikehoajattelun alkuperä paikallistetaan usein joko Platonin tai etenkin uusplatonistien ajatuksiin todellisuuden eri tasoista ja oletukseen sielusta. Käsitys on nähty vastaukseksi erityisesti materialismille. Astraalikeho olisi sielua kantava väline, joka jatkaisi olemassaoloa materiaalisen ruumiin kuoltua.

Vitalistiset opit vaikuttivat etenkin keskiajan uskonnolliseen ajatteluun ja ne näkyvät myös vielä renessanssin lääkinnällisissä uskomuksissa esimerkiksi Paracelsuksella. 1800-luvulla ajatus heräsi uudestaan mm. romanttisten virtausten myötä ja spirituaaliset tulkinnat sähköstä ja magnetismista olivat yleisiä. Esimerkiksi Franz Mesmerin uskomus, että mielellä voi vaikuttaa materiaan oli suosittu vuosisadan loppupuolella. Mesmer uskoi myös astrologiaan, eli että taivaankappaleet ohjailevat ihmisten kohtaloita. Hänellä oli myös kausi, jolloin hän yritti hoitaa sairauksia magneeteilla. Ranskalainen okkultisti Eliphas Levi jalosti ajatusta edelleen ja kirjoitti astraalivalosta, kaiken valon, liikkeen ja energian väliaineesta. Hänen näkemyksensä kulkeutuivat Englantiin ja Golden Dawn -liikkeeseen ja sitä kautta edelleen mm. Helena Blavatskylle.

Astraalikeho teosofiassa

Käsitys astraalikehosta sen nykyisessä merkityksessä yleistyi teosofian mukana 1800-luvun lopussa. Helena Blavasty ilmoitti, että astraalitasoja on useita ja että hän on saanut tätä koskevan salatiedon intialaisista akaasisista aikakirjoista, mystisistä teoksista, joita kukaan ei ole nähnyt. Astraalikeho olisi hänen mukaansa alkuperäinen ja ihmisen materiaalinen ruumis siihen historiallisesti myöhemmin kiinnittynyt elementti. Blavatsky ajatteli astraaliruumiin koostuneeksi eetteristä ja piti mahdollisena, että sitä voi vahingoittaa terävillä esineillä.

Myös teosofi William Quan Judge edusti pääpiirteissään samaa näkemystä. Hänestä astraalikeho on ainoa englanninkielinen sopiva ilmaus termille ja parempi kuin eetterikeho, koska astraalikeho koostuu ”tähtiaineesta”. Hänen mukaansa intialaisten joogien taikatemput kuten kahvikuppien vetäminen, selittyvät sillä, että joogi ojentaa niitä kohti astraaliruumiinsa käden. Hän kritisoi myös spiritistisiä meedioita selittämällä, että he käyttävät samaa tekniikkaa: mystisiä ilmiöitä eivät aiheuta kuolleiden henget.

Teosofi Charles Webster Leadbeater antoi astraalikehosta kuvauksen, joka hänen teoksensa esipuheen kirjoittajan mukaan perustui miehen selvänäkemällä saamiin tietoihin. Kirjoittaja vakuuttui Leadbeaterin paranormaaleista kyvyistä todettuaan, että tämä kykeni lähettämään laatikkoon suljetun kirjan teleporttaamalla Intiasta Tiibetiin. Kun kirjoittaja avasi laatikon, oli kirja kadonnut. Leadbeaterin mukaan joillakin kotieläimillä, jotka ovat jo yksilöllistyneet, on myös astraalikeho. Myös Leadbeater yhdisti astraalikehon kummitteluun.