Astiankuivauskaappi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kapea astiankuivauskaappi

Astiankuivauskaappi on pestyjen astioiden kuivaamiseen tarkoitettu keittiökaluste. Yleensä tiskipöydän yläpuolelle sijoitettavassa kaapissa on kiinteiden hyllyjen sijaan ritilätelineet, joissa astiat voivat valua kuiviksi.

Yhdysvalloissa Louise R. Krause sai patentin (US 1860617) keksimälleen pesualtaan yläpuolelle sijoitetulle ovilla varustetulle astiankuivauskaapille (dish drying cabinet) toukokuussa 1932.[1] Samoin yhdysvaltalainen Angiolina Scheuermann sai patentin (US 1733907) vastaavanlaiselle hieman pienemmälle kaapille (Drainer and Depository for Dishes) jo edellisen vuosikymmenen lopulla lokakuussa 1929. Kaapissa lautaset oli tuettu rautalangasta taivutetulla pidikkeillä, hyvin paljon suomalaisen astiakaapin tapaan.[2] Saksassa Margarete Schütte-Lihotzkyn vuonna 1926 suunnittelemaan Frankfurter Kücheen kuului astiankuivausteline pesualtaan yläpuolella.[3]

Heitä aiemmin heinäkuussa 1895 skotlantilainen Robina Wood oli saanut Yhdysvalloissa patentin (US 542912) astiankuivaustelineelle (dish drainer), jolle hänellä oli patentti (GB189410066 Improvements in and relating to the Drying of Dishes and the Like) myös Isossa-Britanniassa vuodelta 1894.[4][5]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa astiankuivauskaappia kehitti Maiju Gebhard Työtehoseurassa vuosina 1944–1945. Eduistaan huolimatta astiankuivauskaapin käyttö ei ole levinnyt kaikkiin maihin, mutta se on Suomen lisäksi suosittu esim. Italiassa ja Espanjassa ja jonkin verran suosittu Ruotsissa.[6][7]

Suomalaisen astiankuivauskaapin lähin esikuva oli ruotsalainen astiankuivausteline, jota pidettiin pöydällä. Gebhard huomasi, että monissa kodeissa telinettä ei käytetty, vaan astiat kuivattiin käsin ja siirrettiin välittömästi kaappiin. Gebhardin oivallus oli sijoittaa kuivaustelineet kaappiin tiskipöydän yläpuolelle, missä astiat saivat rauhassa valua kuiviksi, aivan kuten amerikkalaisessa mallissa. Näin voitiin välttää yksi kodinhoidon työvaihe. Gebhardin laskelmien mukaan ennen pesukoneiden käyttöönottoa perheenemäntä käytti tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämästään.

Enso-Gutzeit aloitti astiankuivauskaapin valmistamisen 1948. Vuonna 1954 telineitä alettiin valmistaa muovipäällystetystä teräslangasta puhtaanapidon helpottamiseksi. Telineiden ja kaappien mitat standardoitiin vuonna 1982.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.google.com/patents/US1860617
  2. http://www.google.com/patents/US1733907
  3. Dietmar Froehlich: The Frankfurter Küche. Engines of our Ingenuity.
  4. http://www.google.com/patents/US542912
  5. http://worldwide.espacenet.com/publicationDetails/biblio?DB=EPODOC&II=0&ND=3&adjacent=true&locale=en_EP&FT=D&date=18950518&CC=GB&NR=189410066A&KC=A
  6. Astiankuivauskaappi – suomalainen arjen esine, SVT Nyheter Suomen lisäksi astiankuivauskaappi on saavuttanut suosiota myös Italiassa ja Espanjassa. Se näkyy myös Ruotsissa, jossa astiankuivauskaappia kyselevät etenkin suomalaistaustaiset tai Etelä-Euroopasta kotoisin olevat asiakkaat.
  7. Kleemola, Jenni: Tiskiharja on kuningas Turun Sanomat. 13.9.2006. Ts-Yhtymä. Viitattu 9.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]