Asko Rautioaho
Asko Aarne Juhani Rautioaho (23. huhtikuuta 1936 Viipuri – 2. marraskuuta 2020 Vantaa)[1] oli suomalainen urkuri sekä urkujen suunnittelija ja tutkija.[2]
Rautioaho opiskeli muiden muassa Guy Bovet'n johdolla. Hän työskenteli vuodesta 1959 evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien kanttori-urkurina Meilahdessa ja Huopalahdessa ennen kuin sai vuonna 1966 nimityksen Hakavuoren seurakunnan kanttori-urkuriksi. Rautioaho työskenteli myös opettajana Sibelius-Akatemiassa vuosina 1959–1996. Hän suunnitteli urut yli sataan kirkkoon, esimerkiksi Temppeliaukion kirkkoon.[2] Hän julkaisi vuonna 1991 teoksen Urkujen rakenteen ja historian perusteet (1991) ja toimitti monia julkaisuja[2], kuten Hakavuoren seurakunnasta eläkkeelle jäätyään Suomen Urut 2006 -urkumatrikkelin.[3]
Rautioaho toimi kahdesti Kirkon urkutoimikunnan puheenjohtajana (1967–1971, 1986–1992). Hänellä on director cantus ja director musices -arvonimet.[2] Ansioistaan urkujensuunnittelussa hän sai vuonna 1978 Organum-seuran kiertopalkinnon.[4] Rautioaho laati vuonna 1985 sävelmän evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virteen 241b.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 15.11.2020, s. C 17.
- ↑ a b c d Otavan Musiikkitieto A–Ö, uudistetun laitoksen 1. painos (1997), toim. Keijo Virtamo
- ↑ Asko Rautioaho: Suomen Urut 2006 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Kanttori-urkuriliitto
- ↑ Kiertopalkinnon saajat Organum-seura ry
- ↑ 241b Herra, rakkaastani Virsikirja