Asemakaavaoppi
| Asemakaavaoppi | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Otto-Iivari Meurman |
| Kieli | suomi |
| Genre | oppikirja |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1947 |
| Sivumäärä | 460 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Asemakaavaoppi on Otto-Iivari Meurmanin kirjoittama asemakaavoituksen oppikirja, jonka Otava julkaisi vuonna 1947. Asko Salokorven mukaan kirjassa on koottu 1900-luvun alusta asti vaikuttaneet kaupunkisuunnitteluihanteet ”merkittäväksi kokonaisuudeksi”.[1] Kirjassa Meurman esittelee hajakeskitykseen perustuvan lähiöperiaatteen, joka vaikutti olennaisesti Suomen sodanjälkeiseen kaupunkirakentamiseen ja lähiöiden syntyyn.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjassa Meurman sanoo, että kaupunkien kehittämisen lähtökohdaksi tulee ottaa hajakeskitysperiaate eli asutus pitää suunnitella toisistaan erillään oleviksi yksiköiksi. Kaupungin tulisi koostua asumakunnista, jotka jakautuvat noin 6 000 asukkaan asumalähiöihin (neighborhood unit) . Koulupiiriin perustuneet lähiöt jakautuvat vielä asumasoluihin, joiden koko perustuu päivähoitoyksikköön. CIAMin vaatima kaupungin jako toimintojen mukaan näkyy Meurmanin teoriassa. Meurman esittää, että kaupungissa on ”varattava alueet erikseen asumista, työtä ja liikennettä, hallintoa ja huoltoa sekä virkistystä varten”. Toisaalta Salokorpi huomauttaa, että Meurman kannatti vehreitä omakotitontteja, joita Le Corbusier vastusti.[1]
Luomistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Otto-Iivari Meurmanista tuli vuonna 1940 Suomen ensimmäinen asemakaavaopin professori. Hän katsoi oppikirjan laatimisen tarpeelliseksi, sillä ”sodan ja välirauhan köyhdyttämissä oloissa ei ole varaa mihinkään epärationaaliseen toimintaan varsinkaan sellaisella alalla kuin yhdyskuntien rakentaminen”.[1] Toisaalta hän piti olemassa olevia oppikirjoja vajaavaisina tai vanhentuneina. Meurman kirjoitti kirjan jo vuonna 1943, mutta ”sodan rasittama” kirjapaino julkaisi sen vasta vuonna 1947.[2]
Meurmanin lähiökäsityksen muodostumiseen vaikuttivat hänen omien sanojensa mukaan Patrick Abercombie, Otto Danneskiold-Samsø, Maxwell Fry ja Thomas Sharp. Meurmanin lähiöperiaatteen kaavakuva oli kulkeutunut County of London Plan -suunnitelmasta Danneskiold-Samsønin kautta.[3]
Tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asko Salokorven mukaan kirjasta on luettavissa, että Meurmanin kohdalla funktionalistinen ideologia jäi paljon aikaisemman puutarhakaupunkiaatteen varjoon. Meurman myös ”propagoi” lähiöaatetta. Salokorven mukaan kirjassa anglosaksinen lähiöperiaate yhdistyi funktionalistiseen kaupunkirakenteeseen.[1] Myös Suomen lähiöitä tutkineen Riitta Hurmeen mukaan Meurmanin lähiössä puutarhakaupungin piirteet yhdistyivät Clarence Perryn kaupunkilähiöperiaatteeseen.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurme, Riitta: Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen. Tammisaari: Suomen Tiedeseura, 1991. ISBN 951-653-228-4.
- Meurman, Otto-Iivari: Asemakaavaoppi. Näköispainos vuodelta 1982 Otavan vuonna 1947 julkaisemasta teoksesta. Jyväskylä: Rakennuskirja Oy, 1982. ISBN 951-682-072-7.
- Tommila, Päiviö (pt.): Suomen kaupunkilaitoksen historia 3: Itsenäisyyden aika. Helsinki: Suomen kaupunkiliitto, 1984. ISBN 951-759-272-8.
- Salokorpi, Asko: ”Kaupunkirakentaminen”, s. 269–330