Arvo Lehto (teollisuusneuvos)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvo Veikko Lehto (3. heinäkuuta 1921 Pori31. elokuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja ja juustoalan vaikuttaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdon vanhemmat olivat autonkuljettaja, puuseppä Frans Lorentz Lehto ja Fanni Mäkilä ja puoliso vuodesta 1948 Aino Marjatta Örmä. Lehto tuli ylioppilaaksi Porin lyseosta 1940, saattaen jatkosodan jälkeen 1949 päätökseen opintonsa Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Myöhemmin hän teki opintomatkoja muun muassa Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Lehto aloitti työuransa Hämeen-Uudenmaan meijeriliiton juustokonsulenttina 1949–1952 ja siirtyi sitten Valion palvelukseen.[1]

Lehto oli ensin Valion meijerin isännöitsijä Tampereella, vuodesta 1954 Valion juusto-osaston konsulentti ja prokuristi ja vuodesta 1960 juusto-osaston johtaja ja Valion johtokunnan varajäsen. Eläkkeelle Valiolta Lehto jäi 1983. Hän oli alan kehittäjänä mukana erittäin monissa juustoalan järjestöissä ja yhteisöissä. Lehdon aloitteesta perustettiin vuonna 1961 Juustoseura, jonka johtokunnassa hän toimi alusta asti. Hän oli vuodesta 1963 Suomen Juustonvalmistajain yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja yhteensä kaksikymmentä vuotta ja kirjoitti yhdistyksen historiikin. Juustonvalmistajain Säätiön hallituksen jäsen hän oli 1963–1990. Vuonna 1979 Lehto sai teollisuusneuvoksen arvonimen. Sotilasarvoltaan Lehto oli reservin yliluutnantti.[1][2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maitotuotteet: terveen ravitsemuksen perusta, 1966, Arvo Lehto, ym. (toim.)
  • Piirteitä yhdistyksen toiminnasta vv. 1910–1985 ja Juustolakilpailun tulokset vv. 1972–1984, 1985
  • Valiojuustot: merkkituotevalikoiman syntyhistoriaa, 1988

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Arvo Lehto Biografiasampo. Viitattu 24.11.2021.
  2. Ihmiset. Kuolleet. Teollisuusneuvos Arvo Lehto. Juustoalan ykkösmiehiä jo nuoresta. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 4.9.1998. Viitattu 24.11.2021.