Arthur Foote

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arthur Foote

Arthur William Foote (5. maaliskuuta 1853 Salem, Massachusetts8. huhtikuuta 1937 Boston, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, urkuri, pianisti ja musiikkipedagogi.[1]

Foote opiskeli harmoniaa Stephan Emeryn johdolla New England Conservatory of Musicissa vuosina 1867–70 ja osallistui John Knowles Painen pitämille kontrapunktin sekä fuugan kursseille Harvard Collegessa vuosina 1870–4. Hän sai taiteiden maisterin arvon. Footen muita opettajia olivat Benjamin Johnson Lang pianon- ja urkujensoitossa sekä Stephen Heller Ranskassa vuonna 1883.[1]

Palattuaan kotimaahansa Foote opetti pianon- ja urkujensoittoa sekä sävellystä Bostonissa. Hän toimi myös urkurina ensin Bostonin Disciples-kirkossa (1876–8) ja sitten unitaarien First Churchissa (1878–1910). Hän esiintyi usein Kneisel-kvartetin kanssa vuosien 1890–1910 aikana esittäen myös useita omia teoksiaan. Hän oli American Guild of Organistsin perustajajäsen ja vuosina 1909–12 puheenjohtaja. Hän kuului New England Conservatory of Musicin henkilökuntaan ja tuli vuonna 1898 valituksi Kansallisen taide- ja kirjallisuusinstituutin jäseneksi.[1]

Footen musiikki seuraa romanttisia perinteitä. Hän muodosti niin kutsutun Boston Six -ryhmän (myös Second New England School) yhdessä John Knowles Painen, Horatio Parkerin, George Chadwickin, Edward MacDowellin ja Amy Beachin kanssa. Hän tuli tunnetuksi etenkin lauluistaan, kuoroteoksistaan ja kamarimusiikistaan[2]; suosiota saavuttaneiden teosten joukossa on vuonna 1907 e-mollissa sävelletty sarja jousille.[1] Footen matka Bayreuthin musiikkijuhlille (1876) antoi innoituksen osaan hänen kuoroteoksistaan, kuten sävellyksiin The Farewell of Hiawatha ja The Wreck of the Hesperus. Bostonin sinfoniaorkesteri kantaesitti hänen orkesterituotantoaan.[2] Foote julkaisi pedagogiset kirjat Modern Harmony in Its Theory and Practice (W. R. Spaldingin kanssa, 1905), Some Practical Things in Piano Playing (1909) ja Modulation and Related Harmonic Questions (1919). Hänen omaelämäkertansa painoi yksityisesti hänen tyttärensä Katharine Foote Raffy Massachusettsin Norwoodissa vuonna 1946.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]