Arpeggio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arpeggion merkitseminen nuotteihin.

Arpeggio [arˈpeddʒo] (’kuin harppu’) eli murtosointu on musiikillinen termi, jolla tarkoitetaan, että jonkin soinnun äänet soitetaan erikseen toinen toisensa jälkeen (usein matalammasta korkeampaan) sen sijaan, että ne soitettaisiin yhtä aikaa.

Arpeggio voi olla tehostuskeinona musiikissa. Esimerkiksi loppusoinnun voi soittaa hitaasti arpeggiona, vaikka kappaleessa ei muuten murtosointuja käytettäisikään. Toisaalta koko kappale voi perustua arpeggioihin kuten esimerkiksi monet pianolle sävelletyt etydit ja preludit.

Nuottikirjoituksessa arpeggiot kirjoitetaan yleensä tavanomaisilla nuoteilla, mutta tehostuskeinona esiintyessään arpeggiot kirjoitetaan usein myös piirtämällä pystysuunnassa oleva aaltoileva paksu viiva arpeggiona soitettavan soinnun eteen.

1980-luvun kotitietokoneilla tehdyssä musiikissa käytettiin arpeggioksi kutsuttua efektiä, jotta saataisiin aikaan soinnulta kuulostavia ääniä käyttämättä kuitenkaan enempää kuin yhtä äänikanavaa. Arpeggio-efektissä murtosointuja soitettiin niin nopeasti, että ne kuulostivat yhdeltä soinnulta. Näin pyrittiin kiertämään äänikanavien vähäisestä määrästä johtuvia säveltämistä koskevia rajoituksia.