Arno Kaila
Arno Ilmari Kaila (1. toukokuuta 1895 Helsinki – 25. elokuuta 1919 Turenki) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat arkkipiispa Erkki Kaila ja Aina Maria Drake. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Elma Johanna Hjelmmanin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaila kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1915 ja filosofian maisterin tutkinnon 1919.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaila liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 21. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun B-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaila astui 11. helmikuuta 1918 Suomen armeijan palvelukseen luutnanttina, mutta hän joutui jäämään tuberkuloosipotilaana hoidettavaksi Saksaan. Hän saapui Suomeen 13. toukokuuta 1918, ja hänet merkittiin armeijan rulliinselvennä Suomen valkoiseen kaartiin kuuluvana 16. lokakuuta 1918 alkaen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
  |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.