Armas Ahlroth

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Armas Arajuuri)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Armas Heikki Ahlroth myöh. Arajuuri

Armas Heikki Ahlroth myöh. Arajuuri (17. tammikuuta 1893 Joensuu13. lokakuuta 1955) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Viktor Ahlroth ja Ida Maria Suhonen sekä veljensä jääkärikenraalimajuri Johan Arajuuri. Hänen puolisonsa oli Johanna Eufemia Castrén. Armas Heikki Ahlroth suoritti 3/8 lk; Joensuun klassista lyseota. Hämeenlinnan suomalaisessa lyseossa hän suoritti 7/8 lk. vuonna 1929. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918 ja Hyökkäysvaunukurssille hän osallistui Hämeenlinnassa vuonna 1922, Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1928.[1][2] [3]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polangenin kurssilaisia räjäytysharjoituksessa. Etuoikealla saksalainen kouluttaja luutnantti Albert Mellis

Tämä ylimääräinen tullivirkamies Joensuusta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 19. tammikuuta 1916. Armas Heikki Ahlroth otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksen jälkeen hän osallistui vuonna 1917 Polangenin erikoiskurssille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Ahlroth saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, myöhemmin hän toimi komppanianpäällikkönä. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluun Raudussa sekä rajaseudun kahakoihin. Armas Heikki Ahlroth haavoittui 4. huhtikuuta Raudun taistelussa.[1][2]

Palvelus Suomen armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan loputtua hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, jonka nimi muutettiin lopulta Kajaanin sissipataljoonaksi. Pataljoonassa hän toimi nuorempana upseerina 2. ja 3. komppaniassa ja 22. toukokuuta 1919 alkaen konekiväärikomppanian päällikkönä (hoiti myös pataljoonan komentajan sijaisuuksia). Hänet komennettiin harjoitusupseeriksi Kadettikouluun vuonna 1919 ja hoiti tehtävää vuoteen 1921. Tämän jälkeen hän toimi toimistoupseerina sotaväen esikunnassa 15. toukokuuta 1922 asti. 1. joulukuuta 1932 hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Tampereen Rykmenttiin II pataljoonan komentajaksi. 1. heinäkuuta 1933 alkaen hänet komennettiin Polkupyöräpataljoona 2:een aliupseerikoulun johtajaksi, josta edelleen 9. maaliskuuta 1934 Kemin sotilaspiirin päälliköksi. Tässä tehtävässä hän oli aina talvisodan syttymiseen asti.[1][2]

Talvi- ja Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan ulkomaisten vapaaehtoisten vastaanottotoimiston suomalaisjohtajat Torniossa. Vasemmalta kenr.maj. K. M. Wallenius, kenr.maj. Hannes Ignatius ja eversti Armas Arajuuri.

Talvisotaan hän osallistui Länsi-Lapin Vartiopataljoonan komentaja sekä Kemin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi Länsi-Pohjan suojeluskuntapiirin esikunnan toimistopäällikkönä. Jatkosodassa hän toimi saman suojeluskuntapiirin päällikkönä, josta jäi vuonna 1944 lakkautuspalkalle suojeluskuntien lakkauttamisen vuoksi.[2]

Armeijan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1946 hänet siirrettiin siviiliin ja hän ryhtyi viljelemään maata Kuopion maalaiskunnan Hiltulanlahdessa. Vuosina 1949–1955 hän toimi Helsingissä ulosottoviranomaisena aina kuolemaansa asti. Hänet on haudattu Joensuuhun.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luottamustoimiin hän osallistui Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1923, 1928 ja 1930. Kajaanin sissipataljoonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1925–1927. Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin kunnianeuvoston puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana vuosina 1938–1939. Jääkäriliiton Kemin alaosaston puheenjohtajana vuosina 1938–1944 sekä Kemin ilmapuolustusyhdistyksen puheenjohtajana 1937–1944.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1011910?page=14