Ari Vakkilainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ari Vakkilainen (s. 29. maaliskuuta 1959 Hämeenlinna[1]) on suomalainen säveltäjä, pianisti, kulttuuripersoona ja anarkisti. Vakkilainen opiskeli Sibelius-akatemiassa, jonka pianolinjalta hän valmistui vuonna 1983. Vakkilainen on ollut myös John Cagen ja Brian Ferneyhoughin mestariluokilla.[1][2]

Musiikki, elokuvat ja televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakkilainen on säveltänyt muun muassa neljä oopperaa, kolme sinfoniaa sekä konserttoja, lukuisia pianosonaatteja ja kamarimusiikkia.[3] Vakkilaisen merkittävin teos on vuonna 1988 kantaesitetty ooppera Lätäkkö, jota Helsingin Sanomien kriitikko Seppo Heikinheimo piti vuosikymmenen suomalaisena oopperatapauksena.[2] Hänen Punahilkka-oopperaansa esitettiin Suomenlinnassa vuonna 2000.[4] Sävellystyön lisäksi Vakkilainen toimii pianonsoiton opettajana.[5]

Vakkilainen on soittanut myös bluesia useissa eri kokoonpanoissa sekä urkuja Tuomari Nurmion vuonna 1992 ilmestyneellä albumilla Hullu puutarhuri. Vuonna 2002 hän esitti Emmanuel Stenvallia Jari Halosen elokuvassa Aleksis Kiven elämä.[2] Vuonna 2013 ensi-iltaan tulleessa Halosen elokuvassa Kalevala – Uusi aika Vakkilainen on Väinämöisen roolissa.[6] Hän on myös esiintynyt Halosen televisiosarjassa Jerry Halloween vuonna 2009.

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittiselta näkemykseltään Ari Vakkilainen tunnetaan anarkistina, joka on julkaissut pamfletteja sekä kirjoittanut kolumneja ja artikkeleita muun muassa anarkistisen liikkeen historiasta Kapinatyöläinen-lehteen 1980-luvun lopulta lähtien.[7] Lisäksi hän on julkaissut Nestor Mahnon elämää käsittelevän kirjan vuonna 1995.[8] Anarkismiin hän kertoo tutustuneensa säveltäjä John Cagen kautta 1980-luvulla. Vakkilainen on herättänyt huomiota myös arvostelemalla kärkkäästi suomalaisen taiteen apurahajärjestelmää.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lätäkkö (1988)
  • The Thunder - Perfect Mind (1996)
  • Punahilkka (2000)
  • Hiranyagarbha (2001-2005)

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nestor Mahno (1995)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic Viitattu 13.6.2013.
  2. a b c Takku.net Viitattu 13.6.2013.
  3. Fimic/Ari Vakkilainen – List of Works, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic Viitattu 13.6.2013.
  4. a b Oopperasäveltäjän anarkia 3/2007. Voima. Viitattu 13.6.2013.
  5. Hiidenopisto, Musiikin kurssitarjonta 2012–2013 Viitattu 13.6.2013.
  6. Vapise, Sammatin poika! 24.7.2012. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 13.6.2013.
  7. 20 vuotta kapinaa 29.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.6.2013.
  8. A. Vakkilainen: Nestor Mahno Tasajako. Viitattu 27.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]