Aprobarbitaali

	Aprobarbitaali
	Systemaattinen (IUPAC) nimi
	5-propan-2-yyli-5-prop-2-enyyli-1,3-diatsinaani-2,4,6-trioni
	Tunnisteet
CAS-numero	77-02-1
ATC-koodi	N05CA05
PubChem CID	6464
DrugBank	DB01352
	Kemialliset tiedot
Kaava	C10H14N2O3
Moolimassa	210,23 g/mol
	Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	140–141,5 °C
	Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	14-34 h
Ekskreetio	?
	Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	;
Antotapa	?

Aprobarbitaali (kauppanimiä mm. Oramon, Somnifaine ja Allonal) on Ernst Preiswerkin vuonna 1920 kehittämä barbituraattijohdannainen. Sillä on sedatiivisia ja antikonvulsanttisia vaikutuksia ja sen käyttötarkoitus on pääasiassa unettomuuden hoito.^[3]

Aprobarbitaali ei koskaan ole ollut yhtä laajalti käytetty kuin suositummat barbituraattijohdannaiset, kuten fenobarbitaali, ja nykyään uudemmat ja turvallisemmat lääkeaineet ovat syrjäyttäneet sen lähes kokonaan.

Lähteet

↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 127. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
↑ Neil H. Shear: Litt's Drug Eruption & Reaction Manual, s. 25. CRC Press, 2021. ISBN 9780367649548 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.12.2025. (englanniksi)
↑ Reddemann H, Turk E. Oramon poisoning in infancy and childhood. Observations on 12 aprobarbital poisonings (German). Das Deutsche Gesundheitswesen. 1966 May 12;21(19):878–81.

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[Merck-1] Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 127. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)

[2] Neil H. Shear: Litt's Drug Eruption & Reaction Manual, s. 25. CRC Press, 2021. ISBN 9780367649548 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.12.2025. (englanniksi)

[3] Reddemann H, Turk E. Oramon poisoning in infancy and childhood. Observations on 12 aprobarbital poisonings (German). Das Deutsche Gesundheitswesen. 1966 May 12;21(19):878–81.

[1]

[2]

[3]