Antti Vihinen
Antti Vihinen (s. 11. toukokuuta 1961 Tampere[1]) on Hämeessä vaikuttava kulttuurialan hallintomies.
Koulutukseltaan Vihinen on valtiotieteiden maisteri Hampurin yliopistosta. Myöhemmin hän väitteli Helsingissä tohtoriksi musiikkitieteen alalta.[2] Hänen väitöskirjansa vuodelta 2000 käsitteli Theodor Adornon Sibelius-kritiikin poliittisia motiiveja. Väitöskirjan hyväksymisprosessi herätti Suomessa laajaa keskustelua, kun vastaväittäjä Tomi Mäkelä ei puoltanut sen hyväksymistä, vaikka antoi ymmärtää toisin väitöstilaisuudessa. Lopulta väitöskirja päästettiin läpi alimmalla mahdollisella arvosanalla.[3] Vihinen on julkaissut myös musiikin historiaa ja politiikkaa sivuavia essee- ja pakinakokoelmia.
Vihinen työskenteli Lahden Sibeliustalon toimitusjohtajana 1999–2010.[4][5] Hän erosi Sibeliustalon johdosta ja ilmoitti syyksi kaupungin johdon kanssa syntyneet linjaerimielisyydet. Hänen mukaansa kaupungin linja on ”akselilla Hollola–Nastola, minä haluaisin, että suunta olisi Eurooppa ja enemmänkin akselilla Pariisi–Frankfurt–Moskova”.[6]
Vuosina 2010–2013 hän työskenteli professorina Saksassa Karlsruhen kansainvälisessä ammattikorkeakoulussa Karlshochschulessa opetusalanaan kansainvälinen matkailuala, tapahtumatuottaminen, kulttuurihallinto ja kaupunkien vetovoimatekijät.
Vuosina 1981-1983 sekä vuodesta 2012 Vihinen on toiminut myös Sidi & Hermottomat manserock-yhtyeessä kosketinsoittajana.[7]
Sidi & Hermottomat on julkaissut kolme levyä; 1981 Vieraana älyn valtakunnassa, 1982 Runoja rauniolille ja 2015 Näkyviin. Vihinen on toiminut yhtyeen säveltäjänä ja sanoittajana lähes kaikissa kappaleissa.
Vihinen oli Hämeenlinnan kaupungin juhlavuosien 2015-2017 koordinaattori syyskuusta 2014 alkaen.[5] Tätä ennen hän toimi kaupungilla Hämeen linnan alueen kehittämishankkeen projektipäällikkönä.[8]
Hämeenlinnan vuosien jälkeen hän on keskittynyt tietokirjojen kirjoittamiseen. Vuonna 2021 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa.[2]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kultainen Lahti -mitali 2005
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus, Helsingin yliopisto, musiikkitieteen laitos, 2000 Sarja: Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 8, ISSN 0787-4294 ISBN 951-45-9483-5 (väitöskirja)
- Musiikkia ja politiikkaa, Esseitä Wagnerista Sibeliukseen. Like 2005. 249 s. ISBN 952-471-514-7
- Nopeita pakinoita, Like, 2006 ISBN 952-471-723-9
- Minä ja Mozart, Into Kustannus 2014. 496 s. ISBN 978-952-264-280-6
- Vieraana älyn valtakunnassa (1981, LP-levy Kerberos KEL 624)[9]
- Runoja raunioille (1982, LP-levy, Kerberos KEL 637)[9]
- Näkyviin (2015, CD-levy sekä digijulkaisu SDH01)[10]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punainen prinsessa, Into, 2021.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vihinen, Minä ja Mozart, s. 34
- ↑ a b Hautala, Harri: Tamperelainen Antti Vihinen kävi samoilla luennoilla kuuluisan terroristin tyttären kanssa – kohtaamisesta alkoi pitkä tutkimusmatka, joka lopulta antoi uralle uuden suunnan 10.2.2021. Aamulehti. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Vihisen väitöskirja meni sittenkin läpi Helsingin Sanomat. 17.1.2001. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Sibeliustalon johtaja Antti Vihinen nimitettiin professoriksi Saksaan 16.11.2009. Lahti.fi. Arkistoitu 21.10.2014. Viitattu 15.10.2010.
- ↑ a b Antti Vihinen koordinoi juhlavuosia Hämeenlinnassa, (Arkistoitu – Internet Archive) Hämeenlinna.fi, viitattu 22.10.2014
- ↑ Antti Vihinen eroaa Sibeliustalosta yle.fi. Viitattu 15.10.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Antti Vihinen: Sidi & Hermottomat: Historia sidijahermottomat.com. tammikuu 2015. Viitattu 8.3.2015.
- ↑ Hämeen Linnalle muovataan uusi brändi (Arkistoitu – Internet Archive) Hämeen Sanomat 18.08.2014
- ↑ a b Kel 637 sidijahermottomat.com.
- ↑ SDH01 sidijahermottomat.com.
|
