Antti Vihinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Vihinen (s. 11. toukokuuta 1961 Tampere[1]) on Hämeessä vaikuttava kulttuurialan hallintomies.

Koulutukseltaan Vihinen on valtiotieteiden maisteri Hampurin yliopistosta. Myöhemmin hän väitteli Helsingissä tohtoriksi musiikkitieteen alalta.[2] Hänen väitöskirjansa vuodelta 2000 käsitteli Theodor Adornon Sibelius-kritiikin poliittisia motiiveja. Väitöskirjan hyväksymisprosessi herätti Suomessa laajaa keskustelua, kun vastaväittäjä Tomi Mäkelä ei puoltanut sen hyväksymistä, vaikka antoi ymmärtää toisin väitöstilaisuudessa. Lopulta väitöskirja päästettiin läpi alimmalla mahdollisella arvosanalla.[3] Vihinen on julkaissut myös musiikin historiaa ja politiikkaa sivuavia essee- ja pakinakokoelmia.

Vihinen työskenteli Lahden Sibeliustalon toimitusjohtajana 1999–2010.[4][5] Hän erosi Sibeliustalon johdosta ja ilmoitti syyksi kaupungin johdon kanssa syntyneet linjaerimielisyydet. Hänen mukaansa kaupungin linja on ”akselilla Hollola–Nastola, minä haluaisin, että suunta olisi Eurooppa ja enemmänkin akselilla Pariisi–Frankfurt–Moskova”.[6]

Vuosina 2010–2013 hän työskenteli professorina Saksassa Karlsruhen kansainvälisessä ammattikorkeakoulussa Karlshochschulessa opetusalanaan kansainvälinen matkailuala, tapahtumatuottaminen, kulttuurihallinto ja kaupunkien vetovoimatekijät.

Vuosina 1981-1983 sekä vuodesta 2012 Vihinen on toiminut myös Sidi & Hermottomat manserock-yhtyeessä kosketinsoittajana.[7]

Sidi & Hermottomat on julkaissut kolme levyä; 1981 Vieraana älyn valtakunnassa, 1982 Runoja rauniolille ja 2015 Näkyviin. Vihinen on toiminut yhtyeen säveltäjänä ja sanoittajana lähes kaikissa kappaleissa.

Vihinen oli Hämeenlinnan kaupungin juhlavuosien 2015-2017 koordinaattori syyskuusta 2014 alkaen.[5] Tätä ennen hän toimi kaupungilla Hämeen linnan alueen kehittämishankkeen projektipäällikkönä.[8]

Hämeenlinnan vuosien jälkeen hän on keskittynyt tietokirjojen kirjoittamiseen. Vuonna 2021 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa.[2]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kultainen Lahti -mitali 2005

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus, Helsingin yliopisto, musiikkitieteen laitos, 2000 Sarja: Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 8, ISSN 0787-4294 ISBN 951-45-9483-5 (väitöskirja)
  • Musiikkia ja politiikkaa, Esseitä Wagnerista Sibeliukseen. Like 2005. 249 s. ISBN 952-471-514-7
  • Nopeita pakinoita, Like, 2006 ISBN 952-471-723-9
  • Minä ja Mozart, Into Kustannus 2014. 496 s. ISBN 978-952-264-280-6
  • Vieraana älyn valtakunnassa (1981, LP-levy Kerberos KEL 624)[9]
  • Runoja raunioille (1982, LP-levy, Kerberos KEL 637)[10]
  • Näkyviin (2015, CD-levy sekä digijulkaisu SDH01)[11]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punainen prinsessa, Into, 2021.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vihinen, Minä ja Mozart, s. 34
  2. a b Hautala, Harri: Tamperelainen Antti Vihinen kävi samoilla luennoilla kuuluisan terroristin tyttären kanssa – kohtaamisesta alkoi pitkä tutkimusmatka, joka lopulta antoi uralle uuden suunnan 10.2.2021. Aamulehti. Viitattu 27.2.2021.
  3. Vihisen väitöskirja meni sittenkin läpi Helsingin Sanomat. 17.1.2001. Viitattu 27.10.2018.
  4. Sibeliustalon johtaja Antti Vihinen nimitettiin professoriksi Saksaan 16.11.2009. Lahti.fi. Viitattu 15.10.2010.
  5. a b Antti Vihinen koordinoi juhlavuosia Hämeenlinnassa, Hämeenlinna.fi, viitattu 22.10.2014
  6. Antti Vihinen eroaa Sibeliustalosta yle.fi. Viitattu 15.10.2010.
  7. Antti Vihinen: Sidi & Hermottomat: Historia sidijahermottomat.com. tammikuu 2015. Viitattu 8.3.2015.
  8. Hämeen Linnalle muovataan uusi brändi Hämeen Sanomat 18.08.2014
  9. Kel 637 sidijahermottomat.com.
  10. Kel 637 sidijahermottomat.com.
  11. SDH01 sidijahermottomat.com.

Sidi &Hermottomat kotisivut

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.