Voikääpä
| Voikääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Sitkokäävät Antrodiella |
| Laji: | serpula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Antrodiella serpula |
|
| Synonyymit | |
|
Antrodiella hoehnelii |
|
Voikääpä (Antrodiella serpula) on Suomessa eteläpainotteisesti ja paikoittain kosteissa metsissä tavattava kääpälaji. Isäntäpuita ovat lepät ja euroopanpähkinäpensas, tosin yhtä tärkeä edellytys voikäävälle on sen edeltäjälaji lepänkääpä. Usein voikääpä kasvaa suoraan kuolleiden, ruskeanmustien lepänkääpien päällä.[1][2]
Voikäävän itiöemä on yksivuotinen ja pileaattinen. Nykerömäiset tai hyllymäiset, usein epämuotoiset lakit kasvavat joko yksittäin tai ryhminä. Tuoreena itiöemä on pehmeän tuntuinen mutta sitkeä, kuivuessaan se tuntuu hiekkapaperimaisen karhealta, kovettuu ja kiertyy alaspäin. Yläpinta on kalpeankeltainen ja keltaisuus voimistuu käävän vanhetessa ja kuivuessa. Pillipinta on kellanvalkoinen ja tuoreena rasvamaisen kuultava. Kulmikkaita ja vanhemmiten hammassuisia pillejä mahtuu 4-7 millimetrille. Lohkopinnassa erottuvat oljenkeltainen, 1-2 mm paksu maltokerros ja tuoreena kuultavat, kuivina likaisen rusehtavat pillit. Kokonaispaksuus on 5-10 mm.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 93. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||