António de Spínola
| António de Spínola | |
|---|---|
.png) |
|
| Portugalin presidentti | |
|
15.5.1974 – 30.9.1974
|
|
| Edeltäjä | Américo Tomás |
| Seuraaja | Francisco da Costa Gomes |
| Portugalin Guinean kuvernööri | |
|
20.5.1968 – 6.8.1973
|
|
| Edeltäjä | Arnaldo Schulz |
| Seuraaja | José Manuel Bettencourt Rodrigues |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. huhtikuuta 1910 Estremoz, Portugali |
| Kuollut | 13. elokuuta 1996 (86 vuotta) Lissabon, Portugali |
| Puoliso | Maria Helena Barros (vih. 1932) |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
António Sebastião Ribeiro de Spínola (11. huhtikuuta 1910 Estremoz – 13. elokuuta 1996 Lissabon[1]) oli lyhytaikainen Portugalin presidentti vuonna 1974. Hän oli kenraali, joka yritti pysäyttää Portugalin neilikkavallankumouksen vallankaappauksen avulla. Ulkoisesti hänet tunnettiin monokkelistaan, jota hän alkoi käyttää 1970-luvulla.[2][3]
Vuonna 1932 Spínola meni naimisiin Maria Helena Barrosin kanssa.[1]
Toiminta Salazaria vastaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalin armeijan kenraalina 1960-luvulla toiminut Spínola ei hyväksynyt maan pitkäaikaisen diktaattorin António Salazarin harjoittamaa siirtomaapolitiikkaa, joka oli kärjistynyt siirtomaasodiksi. Arvostelun vuoksi hänet erotettiin armeijasta. Tämä teki hänestä tunnetun hallituksen vastustajan. Julkaisemassaan kirjassa Portugal e o Futuro hän esitti, että Portugalin on vetäydyttävä siirtomaistaan ja annettava niiden itsenäistyä.
Portugalin Guinean kuvernöörinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huolimatta erimielisyyksistään Salazarin kanssa Salazar nimitti Spínolan Portugalin Guinean kuvernööriksi vuonna 1968 haastateltuaan häntä ensin henkilökohtaisesti.[2] Kuvernöörinä hän pyrki huomioimaan siirtokunnan lukuiset alkuperäiskansat ja näiden perinteiset johtajat.[4]
Spínola toimi kuvernöörinä vuoteen 1973 asti.[5]
Pettymys neilikkavallankumoukseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neilikkavallankumouksessa Spínola nousi maan presidentiksi (25.4.1974), koska hän nautti arvostusta laajoissa kansalaispiireissä. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt vallankumoushallituksen jyrkän vasemmistolaista politiikkaa. Tämän vuoksi Spínola kannattajineen ryhtyi 28. syyskuuta 1974 vallankaappaukseen, jonka tarkoituksena oli porvarillisen tasavallan perustaminen. Yritys epäonnistui ja Spínolan oli erottava presidentin virasta. Spínolan kaappausyritykset johtivat osaltaan vallankumouksen tasaantumiseen, kun maltilliset puolueet alkoivat vuoden 1976 presidentinvaaleista alkaen voimistua.
Presidentiksi valittiin Spínolan jälkeen Asevoimien liikkeen johtohahmo Francisco da Costa Gomes. Spínola osallistui vielä uuteen oikeistovoimien kaappausyrityksen 11. maaliskuuta 1975, taaskin turhaan.[6] Tämän jälkeen Spínola pakeni Espanjan kautta Brasiliaan jossa hän vetäytyi julkisuudesta ja julkaisi länsisaksalaisen kirjailijan Günter Wallraffin toimittamat muistelmansa.
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauden ritarikunnan suurristi (Portugali, 2023, postuumisti)[7]
Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1987)[7]
Avizin sotilaallinen ritarikunnan komentaja (Portugali, 1959)[7]
Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi (Espanja, 1987)[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 António de Spínola Presidência da República Portuguesa. 2025. Viitattu 18.6.2025. (portugaliksi)
- 1 2 General António Sebastião Ribeiro de Spínola (1910-1996) Portugal Resident. 12.5.2021. Viitattu 18.6.2025. (englanniksi)
- ↑ de Melo, Afonso: 30 de abril de 1975. Só o monóculo não tremeu na firmeza de António Sebastião Jornal i. 30.4.2019. Viitattu 18.6.2025. (portugaliksi)
- ↑ Biography: António Sebastião Ribeiro de Spínola Portuguese Heritage Society of California. 2025. Viitattu 18.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Guinea-Bissau worldstatesmen.org. 2025. Viitattu 18.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet), s. 5334 art. Portugali. Otava, 1979. ISBN 951-1-05468-6
- 1 2 3 ENTIDADES NACIONAIS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2025. Viitattu 18.6.2025. (portugaliksi)
- ↑ III. Otras disposiciones Boletín Oficial del Estado. 14.12.1978. (espanjaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
António de Spínola (1974) | Francisco da Costa Gomes (1974–1976) | António Ramalho Eanes (1976–1986) | Mário Soares (1986–1996) | Jorge Sampaio (1996–2006) | Aníbal Cavaco Silva (2006–2016) | Marcelo Rebelo de Sousa (2016–2026) | António José Seguro (2026–)