Anne Sexton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anne Sextonin hauta.

Anne Sexton (o.s. Harvey, 9. marraskuuta 1928 Newton, Massachusetts, Yhdysvallat4. lokakuuta 1974 Weston, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän sai vuonna 1967 Pulitzer-palkinnon kokoelmasta Live or Die (1966).[1]

Sexton opiskeli Bostonin yliopistossa samaan aikaan kuin runoilija Robert Lowell.[1] Sexton avioitui Alfred M. Sexton II:n kanssa vuonna 1948.[1] Heille syntyi kaksi lasta, joista Linda Gray Sexton on itsekin julkaissut kirjailija. Pari erosi 1970-luvun alussa.lähde? Sexton kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sai siihen hoitoa. Hän yritti itsemurhaa useita kertoja ennen kuin lopulta surmasi itsensä vuonna 1974.[2]

Sexton alkoi kirjoittaa runoja vakavasti vasta 1950-luvun lopulla,[3] terapeuttinsa kehotuksesta[4]. Hän opetti Bostonin yliopistossa 1970–1971 ja Colgaten yliopistossa 1971–1972. Hänen runojaan julkaistiin muiden muassa Harper’s Magazinessa ja The New Yorkerissa. Hänen ensimmäinen kokoelmansa To Bedlam and Part Way Back ilmestyi vuonna 1960. Sexton kirjoitti myös lastenkirjoja Maxine Kuminin kanssa.[1] Sextonin runot ovat hänen ystävänsä Sylvia Plathin tavoin tunnustuksellisia ja omaelämäkerrallisia, ja hän kirjoitti erityisesti naisena olemisen tabuaiheista ja myös uskontoon liittyvistä kysymyksistä. Hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin kokoelmat The Awful Rowing Toward God (1975), 45 Mercy Street (1976) ja The Complete Poems (1981).[3]

Sexton innoitti Peter Gabrielin kappaleen ”Mercy Street”. Suorien runollisten viittauksien lisäksi laulussa mainitaan veneilyt isän kanssa.lähde?selvennä

Anni Sumarin suomentamaan kokoelmaan Elä tai kuole on valittu alkuteoksen The Complete Poems (1982) runoista puolet. Osasta sarjoista on suomennokseen otettu valikoima, ”Romanssin enkelit” on kokonaan. Aloitusrunolla ”Musiikki ui takaisin luokseni” esikoiskokoelmasta To Bedlam and Part Way Back hän astuu vapaarytmiseen runouteen, ja siinä näkyy jo monia Sextonin runoudelle ominaisia modernistisia piirteitä. Teoksen alaviitteitä on historiallisia faktoja.[2] Jukka Koskelainen toteaa arviossaan, että vaikka Sextonia on kuvattu surrealistiksi, häneen surrealistin leima sopii huonommin kuin vaikkapa James Tateen. Sumarin suomentamaa valikoimaa hän kiittää: "Näiden runojen kohdalla voi unohtaa ahdistuneen elämänkaaren – – ja ihastella suomeksikin ilmaisun rikkautta, kepeän ilmavaa lentoa, johon kuuluu koko joukko pudotuksia ja ilmakuoppia." Pulitzerilla 1967 palkittu Live or Die ei Koskelaisen mielestä sisällä Sextonin parasata runoutta.[4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • To Bedlam and Part Way Back (1960)
  • All My Pretty Ones (1962)
  • Live or Die (1966)
  • Love Poems (1969)
  • Transformations (1971)
  • The Book of Folly (1972)
  • The Death Notebooks (1974)
  • The Awful Rowing Toward God (1975)
  • 45 Mercy Street (1976)
  • Uncollected Poems with Three Stories (1978)
  • The Complete Poems (1981)

Lastenkirjoja Maxine Kuminin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eggs of Things (1963)
  • Joey and the Birthday Present (1971)
  • The Wizard’s Tears (1975)

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoja
  • Sextonin runoja on suomentanut Timo Hännikäinen, Kerberos 2006; nro 1. Runot ovat kokoelmasta ”An Awful Rowing Toward God” (1975)[5]
    • Kuolemansairas (The Sickness Unto Death)
    • Lukitut ovet (Locked Doors)
    • Muuri (The Wall)
    • Näytelmä (The Play)
    • Tietämättömyyden runoilija (The Poet Of Ignorance)
  • Sextonin runoja on suomentanut Eila Jaatinen julkaisussa Magia 1996: 4–5
    • Tähtiyö
    • Addikti
    • Suisidaalisia ajatuksia
    • Arvoisa herra Kuolema, jonka ovi on raollaan
  • Runosuomennoksia on julkaistu myös seuraavissa:
    • Naiseus, iankaikkinen palava painolasti, suomentanut Mari Velin, julkaisussa Tuli & savu: runouslehti 1997: 3
    • Runoja, suomentanut Eila Jaatinen, julkaisussa Parnasso 45 (1995): 4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Anne Sexton Britannica.com. Viitattu 8.1.2017. (englanniksi)
  2. a b Tarja Hallberg, Elämänmakuinen surrealisti Tuli & Savu 5.7.2017
  3. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Sexton, Anne”, Otavan kirjallisuustieto, s. 699. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  4. a b Jukka Koskelainen 15.12.2016, päivitetty 16.12.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.10.2021.
  5. a b Anne Sexton, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 11.10.2021, viitattu 12.10.2021