Anna Laura Braghetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anna Laura Braghetti (s. 3. elokuuta 1953 Rooma) on italialainen kommunisti, entinen terroristi ja Punaisten prikaatien jäsen, joka osallistui muun muassa Aldo Moron kidnappaukseen ja murhaan. Braghetti omisti sen kerrostaloasunnon, jossa Moro vuoden 1978 keväällä oli Punaisten prikaatien vankina elämänsä viimeiset 55 päivää. Braghetti, joka oltuaan monta vuotta vankilassa, liittyi niin sanottuihin ”katujiin” (”pentiti”) on omaelämäkerrassaan, Il prigioniero (”Vanki”), yksityiskohtaisesti selvittänyt "kansan vankilan" arkipäivien rutiinit ja tapahtumien kulun.

Varhaiset vuodet ja prikaateihin liittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braghetti oli vain viisivuotias kun hänen äitinsä kuoli auton yliajamana ollessaan menossa työpaikalleen. Isä ei koskaan avioitunut uudestaan vaan kasvatti tyttärensä ja tämän veljen Sandron yksin, saaden kuitenkin aina tarvittaessa apua sisariltaan. [1]

Braghetti otti aikaisin kantaa ajan myrskyisässä sisäpolitiikassa, asettuen porvarillisesta taustastaan huolimatta vasemmistoaktivistien riveihin. Hän oli jo teini-ikäisenä mukana järjestämässä mielenosoituksia ja muuta poliittista toimintaa koulussaan. Polittiinen toiminta johti opintojen katkaisemiseen vuonna 1974, jolloin hän liittyi äärivasemmistolaisen Lotta continua-järjestön jäseneksi. Braghetti oli myös lyhyen ajan kommunistipuolueen (PCI) jäsen. Vuonna 1977 hänet värväsi Punaisten prikaatien apujäseneksi silloinen poikaystävä Bruno Seghetti, joka itse oli jo vakinainen jäsen (”regolare”). [2]

Braghettin värvääminen oli osa Aldo Moron kidnappauksen valmisteluja. Kun Moron kidnappausta suunniteltaessa päädyttiin siihen että häntä pidettäisiin vankina tavallisessa kerrostaloasunnossa Roomassa, Punaisten prikaatien johto päätti että tämän asunnon virallisina asukkeina täytyisi olla pariskunta joista kumpikaan ei saanut olla prikaatien vakinainen jäsen, eikä muutenkaan poliisin hyvin tuntema.[3] Prikaatien toimeenpanevan komitean jäsen Mario Moretti antoi Braghettille tehtäväksi sopivan asunnon ostamisen ja antoi hänelle tähän tarkoitukseen 50 miljoonaa liiraa. Braghetti osti heinäkuussa 1977 asunnon Maglianan kaupunginosassa, viisikerroksisen talon alimmassa kerroksessa, osoitteessa via Camillo Montalcini 8 [4]

Asuntoon muutti Braghettin lisäksi hänen miehenään, väärällä nimellä Luigi Altobelli ja ammatilla (insinööri) esiintyvä Germano Maccari, jonka Braghetti tunsi hyvin ennestään Centocellen kaupunginosan vasemmistoryhmien kokouksista,[5] Myöhemmin syksyllä asuntoon saapui vielä yksi uusi asukki, vakinainen prikaatilainen Prospero Gallinari, joka oli saman vuoden tammikuussa karannut Trevison vankilasta. Braghetti ja Maccari tekivät kaikkensa vaikuttaakseen ulospäin aivan tavalliselta työtätekevältä parilta. He lähtivät asunnosta aikaisin aamulla ja palasivat myöhään iltapäivällä. Braghetti oli oikeastikin kokopäivätöissä eikä kukaan hänen työkavereistaan tiennyt muutosta mitään, vaan kaikki luulivat että hän edelleen asui isältään perimässä asunnossa via Laurentina-kadulla[6] Gallinari rakensi via Camillo Montalcinin asuntoon salaseinän ja sen taakse äänieristetyn sellin jossa Moroa sittemmin pidettiin vankina. Braghetti ymmärsi tietysti tästä että oli suunnitteilla ihmisryöstö, mutta hänelle kerrottiin vasta kymmenen päivää ennen suunnitelman toimeenpanoa että kyseessä oli Aldo Moro. [7]

Aldo Moron vartijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braghetti onnistui Aldo Moron lähes kaksi kuukautta (16. maaliskuuta-9. toukokuuta) kestäneen vankeuden aikana keväällä 1978 antamaan ulospäin kuvan täysin normaalista elämäntyylistä, eikä kukaan osannut epäillä häntä mistään rikollisesta toiminnasta. Hänen ollessaan töissä Mario Moretti saapui lähes joka päivä asuntoon kuulustellakseen Moroa. Gallinari, jonka kanssa Braghetti oli aloittanut suhteen, ei tietenkään etsintäkuulutettuna voinut poistua asunnosta poliisien etsiessä Moron vankilaa ympäri Roomaa, Työpäivän päätyttyä Braghetti ajoi omistamallaan autolla (sama jolla Moro oli kuljetettu vankilaansa) ostoksille kauppoihin, kaupunginosissa joissa häntä ei tunnettu. Kun Moro murhattiin 9. toukokuuta, via Camillo Montalcinin maanalaisessa parkkihallissa sijaitsevassa autotallissa, Braghettin tehtävänä oli seisoa vartiossa ulkopuolella ja harhauttaa paikalle mahdollisesti saapuvia sivullisia niin äänekkäästi että myös Moron autotalliin vieneet Moretti ja Maccari kuulisivat portin läpi että joku oli tullut parkkihalliin.[8]

Moron vartijoista Braghetti ja Maccari kuuluivat molemmat prikaatien pieneen sisäiseen vähemmistöön, joka avoimesti vastusti Moron tappamista. Apujäseninä heillä ei kuitenkaan ollut äänioikeutta ja vakinaisista prikaatilaisista tiettävästi vain kaksi, Valerio Morucci ja Adriana Faranda äänestivät Moron tappamista vastaan.[9] Braghetti ei kuitenkaan tehnyt samaa päätöstä kuin Maccari, joka ei Moro-operaation päätyttyä enää lainkaan osallistunut Punaisten prikaatien toimintaan. Braghetti ilmoitti haluavansa vakinaiseksi jäseneksi ja hänet hyväksyttiinkin sellaiseksi. Jo 19. syyskuuta 1978 hän jätti ansiotyönsä siirtyäkseen maanalaiseen toimintaan uudella henkilöllisyydellä ja peitenimellä Camilla. Myöhemmin samana syksynä hänen asuntonsa myytiin. Se että Aldo Moro oli ollut siellä vankina paljastui viranomaisille vasta 1982.[10]

Vakinaisena prikaatilaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braghetti osallistui vakinaisena pariin Punaisten prikaatien isompiin operaatioihin. Hän osallistui muun muassa 3. toukokuuta 1979 kristillisemokraattien Latiumin alueen päämajaan tehtyyn hyökkäykseen Roomassa. Noin 12-15 aseistautunutta prikaatilaista valtasi hetkeksi rakennuksen eräänlaisena osoituksena siitä, että heiltä ei voinut olla turvassa missään. Juuri prikaatilaisten poistuessa rakennuksesta paikalle saapui poliisiauto ja alkoi tulitaistelu, jossa kaksi poliisia sai surmansa ja yksi haavoittui. Braghetti ampui Beretta M12 -konepistoolinsa lippaan (40 ammusta) tyhjäksi, mutta ei jälkeenpäin osannut sanoa, osuiko hän kehenkään, koska hänen lisäkseen useat muut prikaatilaiset ampuivat samanaikaisesti poliisiautoa kohti.[11][12]

Kristillisdemokraattinen poliitikko ja lakitieteen dosentti Vittorio Bachelet ammuttiin 12. helmikuuta 1980 La Sapienza-yliopiston kampuksella. Silminnäkijöiden mukaan ampuja oli pistoolilla aseistautunut nainen, joka ampui useita laukauksia lähietäisyydeltä. Braghetti tunnusti myöhemmin olleensa tämä ampuja ja että paikalla oli hänen lisäkseen ollut taustavarmistajana Bruno Seghetti.[13][14]

Pidätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun poliisit pidättivät Braghettin 27. toukokuuta 1980, hänen seurassaan oli kaksi muuta tunnettua prikaatilaista, Salvatore Ricciardi ja Antonio Zanetti. Braghettilta löytyi kaksi käsiasetta, Walther P38 ja Heckler & Koch P9S. Braghetti noudatti prikaatien normaalia käytäntöä pidätysten yhteydessä myöntäen olevansa Punaisten prikaatien jäsen ja näin ollen oman näkemyksensä mukaan poliittinen vanki, eikä sen jälkeen vastannut mihinkään kysymyksiin. Hänet julistettiin välittömästi vangituksi ja vietiin Civitavecchian vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.[15]

Oikeudelliset seuraukset ja prikaatien jälkeinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braghetti tuomittiin 28. tammikuuta 1983 elinkautiseen vankeuteen ja lähetettiin kärsimään rangaistustaan edellisenä vuonna avattuun uuteen naisvankilaan Vogheran kaupungissa. Tämä vankila kuitenkin suljettiin jo 1988 muiden muassa Amnesty Internationalin vaatimuksesta, koska sen olosuhteita pidettiin epäinhimmillisinä ja Braghetti siirrettiin kotikaupunkiinsa Rebibbian vankilaan.[16] Siellä hänet sijoitettiin jostain syystä samaan selliin kuin eräs hänen polittisista vihollisistaan, uusfasisti Francesca Mambro, joka myös istui elinkautista useista murhista, ja oli niiden lisäksi epäiltynä muun muassa osallisuudesta Bolognan pommi-iskuun.[17] He ystävystyivät poliittisista erimielisyyksistä huolimatta ja kirjoittivat jopa yhdessä kirjan.[18] Braghettin luona vankilassa vieraili hänen tätiensä lisäksi jesuiitta Adolfo Bachelet, hänen murhaamansa Vittorio Bacheletin veli. Tämä oli veljensä perheenjäsenten tavoin valmis antamaan Braghettille anteeksi, ja heidän välilleen kehittyi elinikäinen ystävyys. Braghettin mukaan tämä ”suuri sielu” näytti hänelle tien uuteen elämään. Bacheletin perhe olisi halunnut Braghettin olevan läsnä Adolfon hautajaisissa vuonna 1996 mutta hän ei mennyt koska pelkäsi läsnäolonsa aiheuttavan monille tuskaa ja pahennusta,[19] Omaelämäkerrassaan Braghetti ilmaisee syvää katumusta siitä että oli ideologisista syistä murhannut ihmisen, jota ei vihannut, eikä edes tuntenut..[20]

Anna Laura Braghetti ja Prospero Gallinari vihittiin 21. elokuuta 1981 Palmin vankilassa, jossa Gallinari oli tutkintavankeudessa. [21] Aviopari tapasi vain yhden kerran vihkimisen jälkeen, vuonna 1985 toisen (viidestä) Moron tapausta käsittelevän oikeudenkäynnin yhteydessä. Braghetti kertoo omaelämäkerrassaan että rakkaus päättyi siihen tapaamiseen, koska Gallinari oli muuttunut täysin toiseksi ja tuntemattomaksi ihmiseksi olemukseltaan: «jopa hänen tuoksunsa oli muuttunut».[22]

Anna Laura Braghetti sai vuonna 1995 niin sanotun osavapauden (”semilibertà”), mikä antoi hänelle mahdollisuuden poistua päiväaikaan vankilasta töihin, Hänet päästettiin ehdonalaiseen vapauteen vuonna 2002, suoritettuaan elinkautistuomiostaan 22 vuotta.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Braghetti, Anna Laura & Tavella, Paola: Il prigioniero. Feltrinelli, 2012 (2003) 7. p.. ISBN 9788807817724. (italiaksi)
  • Moretti, Mario & Mosca, Carla & Rossanda, Rossana: Brigate Rosse. Una storia italiana. Mondadori, 2018 (1998) 14. p.. ISBN 9788804678090. (italiaksi)
  • Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p. ISBN 9788804679271. (italiaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Braghetti & Tavella s. 134
  2. Braghetti & Tavella s. 18-21
  3. Moretti & al, s. 137-138
  4. Braghetti & Tavella s. 32, 34-35, Moretti s. 138
  5. Braghetti & Tavella s. 15
  6. Moretti & al, s. 138, 160
  7. Braghetti & Tavella s. 32
  8. Braghetti & Tavella, s. 183-185, Moretti, s. 171
  9. Braghetti & Tavella s.178
  10. Braghetti & Tavella, s. 100-101
  11. Zavoli, s. 391
  12. Braghetti & Tavella, s. 131-132
  13. Braghetti & Tavella, s. 129-130
  14. Zavoli, s. 392
  15. Braghetti & Tavella, s. 158-159
  16. Braghetti & Tavella, s. 69-70
  17. Braghetti & Tavella, s. 129
  18. Braghetti & Tavella, takakansi
  19. Braghetti & Tavella, s. 134
  20. Braghetti & Tavella, s. 131
  21. Braghetti & Tavella s. 79
  22. Braghetti & Tavella, s. 86
  23. Braghetti & Tavella, takakansi