Animatricks
| Animatricks | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | animaatiofestivaali |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Ensimmäisen kerran | 2000 |
| Järjestäjä | Animaatiokilta ry |
| Kotisivut | |
Animatricks on Helsingissä vuosittain keväällä järjestettävä animaatiofestivaali. Sen taustajärjestö Palikka ry perustettiin vuonna 1999, ja ensimmäinen Animatricks järjestettiin vuonna 2000. Animatricks on Suomen vanhin kokonaan animaatioon keskittyvä elokuvafestivaali. Festivaalin ohjelmisto koostuu vuosittain mm. niin kotimaisista kuin kansainvälisistä lyhytanimaationäytöksistä, lapsille ja nuorille suunnatuista kokonaisuuksista sekä vaihtuvien teemojen ympärille koostetuista näytöksistä.[1]
Animatricksin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen Animatricks-festivaali järjestettiin vuonna 2000. Ensimmäisiä festivaaleja varten Simo Koivunen kokosi yhteistyössä Suomen elokuva-arkiston (nyk. KAVI) kanssa kotimaisia mainosanimaatiota. Vuoden 2002 festivaalilla nähtiin mainosfilmejä 1930-luvulta vuoteen 1965 ja seuraavana vuonna vuodesta 1966 1990-luvun alkuun. Samaa teema jatkettiin festivaaliklubeilla, joissa viriteltiin vuoropuhelua vanhemman ja nuoremman sukupolven tekijöiden välille. Antti Peränne, Sauli Rantamäki, Gert Roose, Veikko Savolainen ja Martti Utriainen olivat paikalla kertomassa työstään ja näyttivät tekemiään lyhytelokuvia ja mainoksia Gloriassa 2002.[2]
Animatricks on sisältänyt vaihtelevaa oheisohjelmaa. Vuonna 2003 kaitafilmaajat kisasivat paremmuudesta. Pixoff-verkkoyhteisö ja Animatricks järjestivät 2002-2004 kilpailun alle 1-minuuttisille animaatioille. Yleisö sai valita suosikkinsa Internetissä, ja suosiota saaneet filmit esitettiin klubilla. Tuomaristo valitsi esitetyistä voittajan. Vuonna 2004 Kim Helmisen Ritaritrilogia palkittiin Creature Creator -lisenssillä. Tuomaristo kiitti animaation tunnelmaa, toimivuutta eri medioissa, huumoria ja piirrosjälkeä – ”yksinkertaisen nerokasta hyvää”.[2]
Myöhemmin klubi-iltojen kohokohdaksi nousi Animaattorien taisto. Siinä 3–4 ammattianimaattoreista koostuvaa joukkuetta animoi paikan päällä Animaatiokone-softalla lyhytelokuvan annetusta aiheesta. Vuonna 2006 Suomen joukkue (Maria Björklund, Christian Lindblad, Kari Juusonen) päihitti jopa Viron! Teemana tuolloin oli "pimeä myrskyisä yö". Kilpailu jäi pois festivaalin ohjelmistosta vuonna 2013, mutta se palasi takaisin ohjelmistoonsa vuonna 2015. Tuolloin Turun Taideakatemian joukkue voitti Pyjama Filmsin sekä Rovion joukkueet.[2]
Yhteistyössä taidekeskus Annantalon kanssa on järjestetty AnimaKid-näytöksiä ja -työpajoja. Kiasmassa 13–18-vuotiaat nuoret valmistivat Kannanottoja-työpajassa lyhyitä pala-animaatioita urbaaneista ilmiöistä, joihin halusivat muutosta.[2]
Vuonna 2007 hollantilainen animaatiotaiteilija Paul Driessen vieraili festivaalilla. Hän esitteli töitään, piti masterclass-luennon ja -workshopin. Vuonna 2010 ranskalaisen Goebelins l’ecole de l’image -koulun animaatio-osaston johtaja Eric Riewer luennoi kansainvälisestä koulutusstrategiasta ja näytti koulun animaatio-osaston parhaita oppilastöitä. Niistä Oktapodi kilpaili vuonna 2009 parhaan lyhytanimaation Oscarista.[2]
Vuoden 2011 festivaalien yksi pääteema oli nukkeanimaatio. Virolaisen Nukufilmin näytöksessä vanhemman tuotannon lisäksi esitettiin tuoreeltaan mm. Mati Küttin Taevalaul. Suomalaisen nukkeohjaaja Katariina Lillqvistin elokuva Faruza sai ensi-iltansa festivaaleilla. Lasipalatsiin rakennettiin oheisohjelmaksi animaationukkenäyttely, jossa Liisa Helmisen ja Marjut Rimmisen Urpo ja Turpo -nallet saivat seurakseen Mannerheim-näköisnuken Katariina Lillqvistin Uralin perhonen -elokuvasta.[2]
Elokuvasäätiön nimesi Animatricksin kansallisesti merkittävien elokuvafestivaalien listalle vuonna 2007. Tästä huolimatta vuoden 2008 Animatricks jouduttiin perumaan. Talkootyönä pyöritetty festivaali kärsi tekijäpulasta. Seuraavana vuonnakaan festivaalia ei järjestetty. Näiden kahden taukovuoden aikana Rakkautta & Anarkiaa -festivaali esitti Animatricks-näytöksiä ohjelmistossaan.[2]
Animatricks palkitsee kotimaisia lyhytanimaatioita Uusi Kotimainen-palkinnolla. Palkinto on kantanut rahoittajan nimeä 2005–2013 (Laurea-palkinto 2005–2007 ja Metropolia-palkinto 2008–2013). Tuomariston tehtävänä on ollut palkita oivaltava sisältö, tekninen osaaminen ja innovatiivinen toteutus. Palkinto on ollut suuruudeltaa tuhat euroa. Vuodesta 2014 Animatricks on jakanut myös kansainvälisen lyhytanimaatiokilpailun palkinnon yhdessä Rovio Entertainmentin kanssa.[2]
Vuonna 2019 Animatricks festivaalin järjestäminen oli vaakalaudalla Palikka ry:n toiminnan hiipuessa. Keväällä 2019 festivaalin järjestämisvastuun otti Animaatiokilta ry:n hallituksen jäsenistä koottu työryhmä. Muutoksesta ja lyhyestä valmisteluajasta johtuen vuonna 2019 festivaali päätettiin järjestää 1-päiväisenä. Festivaali pidettiin lokakuussa Cinema Oriniossa. Kotimaisen näytöksen lisäksi festivaaleilla nähtiin kootut näytökset unkarilaisesta MOME:n animaatiokoulusta sekä unkarilaisen Primanima -festivaalin voittaja-animaatioista koottu näytös. Festivaalin päätti Bill Plymptonin pitkä animaatiolelokuva Cheatin (2013).
Vuonna 2020 Animatricks täytti 20 vuotta. Koronapandemian vuoksi toukokuulle suunniteltu festivaali jouduttiin siirtämään lokakuulle. Animatricks järjestettiin ensimmäistä kertaa nelipäiväisenä Cinema Orionissa, Bio Rexissä sekä Keskustakirjasto Oodissa. Festivaaleilla nähtiin mm Tatu Pohjavirran ja Kari Juusosen retrpospektivit sekä ranskalaisia pitkät animaatioelokuvat Long Way North (2015), Louise by the shore (2016) ja The Bear's Famous Invasion of Sicily (2019). Festivaaleilla jaettiin palkinnot parhaalle kotimaiselle ja ulkomaalaiselle animaatiolle, parhaalle animoidulle dokumentille, parhaalle kokeelliselle animaatiolle sekä parhaalle lasten animaatiolle. Myös kunniamainintoja sekä yleisöpalkinto jaettiin. Parhaan kansainvälisen lyhytanimaation palkinto jaettiin kahden animaation kesken ja palkinnon saivat ranskalainen Boris Labbe animaatiollaan Fall (2018) ja puolalainenTomek Popakul animaatiollaan Acid Rain (2019).
Palikka ry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Animatricksia järjesti vuonna 1999 perustettu Palikka ry. Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat Minna Pekuri (nyk. Nevanlinna), Simo Koivunen, Mikko Lindholm ja Kalle Määttä, ja seuraavina vuosina myös Markku Mastomäki, Petteri Pasanen, Tomi Riionheimo ja Taru Venäläinen. Uudelle festivaalille keksi nimen toimittaja Harri Römpötti. Käynnistysapua Animatricks sai Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin johtaja Pekka Lanervalta.[2]
Palikka ry:n tavoitteena oli tukea orastavaa animaatiotuotantoa ja kannustaa uusia tekijöitä. Lisäksi se haluaa esitellä vanhoja arkistofilmejä ja tutustuttaa kotimaisiin animaatiopioneereihin. Yhdistys panostaa alan arvostuksen kasvattamiseen esittämällä suuren yleisön animaatioelokuvia ja eurooppalaiseen animaatioperinteen klassikkoja.[2]
Vuonna 2015–2016 Palikka ry:n hallituksen puheenjohtajana toimii Janne Korsumäki ja varapuheenjohtajana Pauliina Pajunen. Hallituksen jäseniä ovat Tuula Leinonen, Pinja Rosenberg sekä Annika Hokkanen.
Palikka ry lopetti toimintansa vuonna 2019 ja Animatrikcsin järjestäminen siirtyi Suomen suurimman animaationtekijöiden kattojärjestölle, Animaatiokilta ry:lle. Festivaalia järjestää Animaatiokillan hallituksen jäsenistä muodostettu työryhmä. Vuonna 2021 Animaatiokillan hallituksen puheenjohtajana toimii Albert Laine ja varapuheenjohtajana Elina Myllykangas.
Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Animatricks Kotimaisen Kilpailun voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laura Neuvonen: Kutoja, 2005
- Anna Virtanen: Lauantai vuonna, 2005
- Ami Lindholm: Ilo irti, 2006
- Kim Helminen: Säieteoria, 2007
- Leena Jääskeläinen: Vaihdokas, 2009
- Kaisa Penttilä: Munaralli, 2010
- Jari Vaara: Syntymäpäivä, 2011
- Heta Jokinen: Sivussa, 2013
- Kari Pieskä: Viis Varpaista, 2014[3]
- Pietari Bagge, Christer Hongisto, Elisa Ikonen ja Inka Matilainen: Valvoja, 2015[4]
- Reetta Aalto: Pillua aloittelijoille, 2016
- Elli Vuorinen: Kiirehessä Liikumatoin, 2020
Animatricks kansainvälisen kilpailun voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tomek Ducki : Baths (Łaźnia), 2014[3]
- Matt Reynolds: Bottomfeeders, 2015[4]
- Cerise Lopez and Agnès Patron: Chuylen - a crow's tale, 2016
- Boris Labbe: Fall, Tomek Popakul: Acid Rain, 2020
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Animatricks-animaatiofestivaalin kotisivu animatricks.net. Arkistoitu 16.11.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j Tuula Leinonen: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 491-493. Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5183-3. fi
- ↑ a b BATHS AND NO TIME FOR TOES ARE THE WINNERS OF ANIMATRICKS 2014 animatricks.net. Arkistoitu 24.11.2015.
- ↑ a b Winners of Animatricks 2015 decided! animatricks.net. Arkistoitu 23.11.2015.