Angata
| Angata | |
|---|---|
 Angata Manan tutkimusretken aikana vuonna 1914. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1853 Pääsiäissaari |
| Kuollut | joulukuu 1914 Honga Roa, Pääsiäissaari |
| Ammatti | uskonnollinen johtaja |
| Puoliso |
Daniel Manu Heu Roroa Pakomīo Māʻori Ure Kino |
Angata, koko nimeltään María Angata Veri Tahi ʻa Pengo Hare Koho[1] (1853 – joulukuu 1914) oli katolilainen rapanuiden uskonnollinen johtaja Pääsiäissaarella. Nähtyään näyn, jossa Jumala halusi hänen ottavan maansa takaisin, hän johti epäonnistunutta kapinaa Williamson-Balfour-yhtiötä vastaan vuonna 1914. Angata halusi luoda teokratian, joka olisi keskitetty katolilaisuuteen ja rapanuiden hengellisiin arvoihin.
Kääntymys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Angata syntyi vuonna 1853 Miru-klaaniin.[2] Vuosien 1864 ja 1866 välisenä aikana ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Pääsiäissaarelle ja käännyttivät suuren osan saaren asukkaista kristinuskoon.[3] Vuonna 1871 Angata ja hänen ensimmäinen aviomiehensä Daniel Manu Heu Roroa matkustivat Mangarevaan, Gambersaarille Hippolyte Rousselin kanssa. Angata sai aviomiehensä kanssa kaksi lasta. Daniel pahoinpiteli Angataa niin useasti, että hänestä tuli vakinaisesti kyttyräselkäinen. Kostoksi pahoinpitelystä Angatan serkut tappoivat Danielin. Mangarevassa Angata alkoi opetella kristinuskon pyhiä kirjoituksia ja isä Roussel koulutti hänestä katekeetta tai opettajaa.[2][4]
Paluu Pääsiäissaarelle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Angata palasi Pääsiäissaarelle lokakuussa 1879 hän toimi katekeettinä ja Nicolás Pakarati ja Pakomīo Māʻori Ure Kinon apulaisena. Angata oli mennyt naimisiin Pakomīon kanssa Mangarevassa. Näistä kolmesta henkilöstä tuli saaren uskonnollisia johtajia. Angata sai Pakomīon kanssa kuusi lasta.[5][6][7]
Vuonna 1892 Angata sai järjestettyä monia saaren naisia kannattamaan serkkuaan Siméon Riro Kāingaa saaren kuninkaaksi. On sanottu, että Siméon valittiin vain ulkonäkönsa takia, mutta myös Angatan vaikutusvallalla on saattanut olla tekemistä asian kanssa.[8][9][10]
Riro vastusti Enrique Merletin ja hänen ravitsemusyhtiönsä valtaa saarella ja kuoli epäilyttävissä olosuhteissa Valparaísossa.[11][12]
Vuoden 1914 kapina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merletin manageri kielsi paikallisen kuninkuuden, mutta Angata oli nimellisesti Miru-klaanin johtaja. Myöhemmin Williamson-Balfour-yhtiö otti saaren ja karjatilan haltuunsa Merletiltä ja jatkoi rapanuiden kaltoinkohtelua.[13][14]
Vuonna 1914 Angata näki näyn, jossa Merlet oli kuollut ja aloitti epäonnistuneen kapinan sanoen, että jumala halusi rapanuiden ottavan saaren takaisin, tappavan karjatilan karjan ja pitävän juhlat.[15][16][17] Kesäkuussa 1914 hän lähetti vävynsä Daniera Maria Teave Haukenan yhtiön johtajan Henry Percyn luokse mukanaan julistus, jossa sanottiin että rapanuit ottavat saarensa takaisin.[18]
Kapina murskattiin 5. elokuuta, kun chileläisen laivaston alus Banquedano tuli saarelle ja pidätti neljä kapinan johtajaa. Almanzor Hernández sanoi, että rapanuit olivat oikeutettuja tekemään sen mitä tekivät ja kommentoi myöhemmin olevansa iloinen, etteivät he olleet murhanneet Edmundsia. Kapinallisia ei rangaistu ja vangitut johtajat vapautettiin. Joka tapauksessa Daniera karkotettiin.[15]
Kapinalla, jonka tarkoituksena oli perustaa Jumalan kuningaskunta, oli negatiivinen vaikutus Chilen hallitukseen. Erillinen siirtokunnan virkamies sanoi, että saari oli avoinna maahanmuutolle, joka laski rapanuiden vaikutusvaltaa.[19][20] Näistä muutoksista huolimatta saarella on toiminut itsenäisyysliike nykypäiviin asti.[21][22][23]
Angata kuoli joulukuussa 1914. Hänen hautajaisensa pidettiin 29. tammikuuta ja niihin osallistui englantilainen antropologi.[24][25] Hänet haudattiin pyhän ristin kirkon hautausmaalle muiden katolisten lähetyssaarnaajien viereen.[26][27]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Delsing, Riet: Colonialism and Resistance in Rapa Nui. Rapa Nui Journal, 2004, 18. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Fischer, Steven R.: Rongorongo: The Easter Island Script : History, Traditions, Texts. Clarendon Press, 1997. ISBN 978-0-19-823710-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.7.2024). (englanniksi)
- Fischer, Steven R.: Island at the End of the World: The Turbulent History of Easter Island. Reaktion Books, 2005. ISBN 978-1-86189-245-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.7.2024). (englanniksi)
- Gonschor, Lorenz R.: Law as a tool of oppression and liberation : institutional histories and perspectives on political independence in Hawaiʻi, Tahiti Nui/French Polynesia and Rapa Nui University of Hawaii at Manoa. 2008. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
- Langdon, R.: Pakomio Maori: red-haired, blue-eyed key to Easter Island's prehistoric past Rapa Nui Journal. 1995. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
- McCall, G.: Riro, Rapu and Rapanui: Refoundations in Easter Island Colonial History. Rapa Nui Journal, 1997. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Pakarati, Cristián Moreno: Los últimos 'Ariki Mau y la evolución del poder político en Rapa Nui. Los últimos 'Ariki Mau y la evolución del poder político en Rapa Nui, 1.1.2015. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
- Rubinstein, Donald H.: Pacific history : papers from the 8th Pacific History Association Conference. University of Guam Press, 1992. ISBN 9781878453143 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Routledge, Scoresby: The mystery of Easter island; the story of an expedition. Hazell, Watson and Viney, 1919. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.7.2024). (englanniksi)
- Van Tilburg, JoAnne: Easter Island: Archaeology, Ecology and Culture. Smithsonion Institution Press, 1994. ISBN 978-1-56098-510-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.7.2024). (englanniksi)
- Van Tilburg, JoAnne: Among stone giants : the life of Katherine Routledge and her remarkable expedition to Easter Island. Scribner, 2003. ISBN 978-0-7432-4480-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.7.2024). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Van Tilburg (1994): s. 34 & 295
- ↑ a b Pakarati (2015): s. 16–17
- ↑ Gonschor (2008): s. 64–66
- ↑ Fischer (2005): s. 129–130, 143, 147, 167–172
- ↑ Fischer (2005): s. 129–130, 166
- ↑ Fischer (1997): 128–129
- ↑ Pakarati (2015): s. 6–7
- ↑ Gonschor (2008): s. 129–130, 166
- ↑ Fischer (2005) s. 147
- ↑ McCall (1997) s. 115–116
- ↑ Gonschor (2008) s. 66–70
- ↑ Fischer (2005) s. 152–154
- ↑ Fischer (2005): s. 154
- ↑ Pakarati (2015): s. 11
- ↑ a b Fischer (2005): s. 166–172
- ↑ Van Tilburg (2003): s. 148–163
- ↑ Delsing (2004): s. 26–28
- ↑ Delsing (2004): s. 26–28, 30
- ↑ McCall (1997): s. 17–23
- ↑ McCall (1997): s. 117
- ↑ Gonschor (2008): s. 185–193
- ↑ Simonetti, Marcelo: Los dominios del rey La Tercera. 16.10.2011. Viitattu 31.7.2024. (espanja)
- ↑ Easter Islanders Sue Chile in Their Quest for Independence TIME. 27.3.2017. Arkistoitu Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Routledge (1919): s. 149
- ↑ Van Tilburg (2003): s. 175
- ↑ Holy Cross Church in Hanga Roa Imagine Easter Island. 31.1.2017. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Fische (2005): s. 41, 143, 146, 148, 151, 158, 165–169, 171, 177, 180, 184–5, 193 & 2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Angata Wikimedia Commonsissa
