Andry Rajoelina
| Andry Rajoelina | |
|---|---|
 Andry Rajoelina vuonna 2024. |
|
 Madagaskarin presidentti |
|
| Pääministeri | Christian Ntsay (–10/2025)[1] Ruphin Zafisambo (10/2025)[3] |
| Edeltäjä | Hery Rajaonarimampianina |
| Seuraaja | Michael Randrianirina (sotilashallinto 14.10.2025–)[2] |
| Madagaskarin vallankumousneuvoston presidentti | |
|
17.3.2009–25.1.2014 (I kausi)[1]
|
|
| Pääministeri | Monja Roindefo (3-10/2009) Eugène Mangalaza (10-12/2009) Cécile Manorohanta (12/2009) Albert Camille Vital (12/2009–11/2022) Omer Beriziky (11/2011–4/2014)[1] |
| Edeltäjä | Marc Ravalomanana |
| Seuraaja | Hery Rajaonarimampianina |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. toukokuuta 1974 Antsirabe, Madagaskar |
| Kansalaisuus | Madagaskar (–2025) Ranska (2014–) |
| Ammatti | yrittäjä, DJ |
| Puoliso | Mialy Rajoelina |
| Lapset | 3 |
| Tiedot | |
| Puolue | TGV |
| Aiheesta muualla | |
| www.andry-rajoelina.org | |
Andry Nirina Rajoelina[4] (s. 30. toukokuuta 1974[5]) on madagaskarilais-ranskalainen poliitikko, jonka armeija nosti Madagaskarin presidentiksi 17. maaliskuuta 2009 korvaamaan Marc Ravalomananan.
Rajoelinan toinen presidenttikausi päättyi levottomuuksien seurauksena vallankaappaukseen. Laajojen mielenosoitusten johdosta Rajoelina pakeni maasta ja lokakuun 14. päivänä 2025 Madagaskarin asevoimien yksikkö kertoi ottaneensa vallan.[6] Tätä edelsi oikeudellinen kiista ja kilpajuoksu siitä, voiko parlamentin alahuone erottaa presidentin, joka pyrki antamallaan asetuksella samanaikaisesti hajottamaan parlamentin estääkseen oman erottamisensa. Madagaskarin kansalliskokouksen epäluottamusäänestyksen jälkeen korkea oikeusistuin kutsui uudeksi väliaikaiseksi presidentiksi Z-sukupolven mielenosoituksien tueksi asettautuneen sotilasyksikkön komentajan, eversti Michael Randrianirinan.[2]
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rajoelina syntyi vuonna 1974 Antsirabessa.[4] Hän on työskennellyt DJ:nä. Lisäksi hän oli mukana perustamassa Viva TV -nimistä televisiokanavaa, jonka viranomaiset sulkivat vuonna 2008.[5]
Vuonna 2000 Rajoelina meni naimisiin Mialy Rajoelinan (o.s. Razakandisa) kanssa. Parilla on kolme lasta.[7]
Lokakuussa 2025 Madagaskarin hallitus ilmoitti, että se poistaa Rajoelinan Madagaskarin kansalaisuuden, koska hän oli vapaaehtoisesti ottanut vastaan vieraan valtion (tässä tapauksessa Ranskan) kansalaisuuden, jonka hän oli saanut hakemuksella vuonna 2014.[8][9]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rajoelina aloitti poliittisen uransa vuonna 2007, kun hän lähti mukaan Madagaskarin pääkaupungin Antananarivon pormestarinvaaleihin. Rajoelina valittiin 12. joulukuuta 2007.
Pormestariaikanaan Rajoelinasta tuli Ravalomananan hallinnon kritisoija. Tammikuussa 2009 Madagaskarilla syttyi väkivaltaisia mielenosoituksia, joissa kuoli ainakin 43 ihmistä. Rajoelina ilmoitti tämän jälkeen olevansa Madagaskarin todellinen johtaja ja että presidentti Ravalomananan tulisi erota virastaan.[10] Rajoelina erotettiin Antananarivon pormestarin virasta helmikuussa. Rajoelinan mukaan erottaminen tapahtui ilman pätevää syytä.[11]
Vuoden 2009 kriisi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rajoelinan ja Ravalomanan valtataistelu kärjistyi maaliskuussa. Maaliskuun 16. päivänä armeija valtasi presidentin palatsin.[12] Ravalomana ilmoitti seuraavana päivänä väistyvänsä presidentin paikalta ja siirsi vallan armeijalle, joka nimitti maan uudeksi johtajaksi Rajoelinan. Rajoelinan nimitys oli kuitenkin perustuslain vastainen, sillä Madagaskarin lain mukaan presidentin pitää olla vähintään 40-vuotias ja väistyvä presidentti pitää korvata ylähuoneen johtajalla. Rajoelina lupasi vaalit kahden vuoden kuluttua.[13]
Ulkomailla vallanvaihdosta pidettiin vallankaappauksena, minkä vuoksi Afrikan unioni jäädytti Madagaskarin jäsenyyden ja länsimaat talousapunsa maalle, humanitaarista apua lukuun ottamatta. AU:n johtamien neuvottelujen jälkeen maan johto lupasi pitää parlamenttivaalit vielä vuoden 2009 aikana.[14]
Pian valtaannousunsa jälkeen Rajoelina perui eteläkorealaisen Daewoo Logisticsin kanssa solmitun sopimuksen, jolla 1,3 miljoonaa hehtaaria, noin puolen Belgian kokoinen ala, viljelymaata olisi vuokrattu yritykselle 99 vuodeksi ilmaiseksi.[15][16][17]
Kiistat Rajoelinan ja Ravalomananan kannattajien välillä jatkuivat koko kesän. Marraskuussa päästiin sopimukseen, jonka mukaan Rajoelina jäi presidentiksi ja hänelle nimitettiin kaksi apupresidenttiä. Samalla pääministeriksi nimettiin Eugène Mangalaza. 20. joulukuuta 2009 Rajoelina korvasi kuitenkin Mangalazan Cecile Manorohantalla, ja kaksi päivää myöhemmin nimitti pääministeriksi eversti Albert Camille Vitalin.[18]
17. marraskuuta 2010 sotilasjoukko, johdossaan eversti Charles Andrianasoavina, ilmoitti ottavansa vallan maassa. Andrianasoavina kuului joukkoon, joka nosti Rajoelinan valtaan 2009. Presidentti Rajoelina kiisti kaappauksen onnistumisen, eikä presidentinpalatsin tienoilla nähty sotilasajoneuvoja, ja maan televisio ja radiokanavat lähettivät normaalisti.[19] Samana päivänä järjestettiin kansanäänestys uudesta perustuslaista. Kolme oppositioryhmää, joita johtivat entiset presidentit, olivat kehottaneet boikotoimaan äänestystä, jota pitivät Rajoelinan vallan legitimointina.[19]
Syksyllä 2011 allekirjoitettiin kahdeksan puolueen sopimus, jonka mukaan Rajoelina jatkaa tilapäisenä presidenttinä vuonna 2012 järjestettäviin vaaleihin. Vaaleja lykättiin. Vuonna 2013 Rajoelina ja hänen edeltäjänsä, Marc Ravalomanana, sopivat etteivät asetu ehdokkaiksi.[20]
Tammikuussa 2014 järjestetyllä presidentinvaalien toisella kierroksella Rajoelinan seuraajaksi valittiin Rajoelinan tukema ehdokas, Hery Rajaonarimampianina.[21]
Toinen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 2019 Rajoelina on ollut taas Madagaskarin presidentti voitettuaan joulukuun 2018 presidentinvaalit.[22]
Kesäkuussa 2023 Ranskan kansalaisuuden paljastaminen johti parlamentaarisen tutkimuksen käynnistämiseen, minkä jälkeen joukko Madagaskarin diasporan kansalaisia Ranskassa kuulusteli korkeinta perustuslakituomioistuinta.[23]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amílcar Cabralin mitali (Guinea-Bissau, 2024)[24]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Ma : Madagascar rulers.org. Viitattu 14.10.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Madagascar's top court invites army colonel to serve as president after power grab reuters.com. 14.10.2025. Viitattu 14.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Sarah Tétaud & Guilhem Fabry: Madagascar: le général Ruphin Fortunat Zafisambo nommé Premier ministre RFI / France Médias Monde, rfi.fr. 6.10.2025. Viitattu 15.10.2025. (ranskaksi)
- 1 2 Andry Rajoelina a-t-il dit son dernier mot? RFI. 22.10.2013. Viitattu 3.10.2022. (ranskaksi)
- 1 2 FACTBOX-Madagascar's new president Rajoelina Reuters. 21.3.2009. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Madagascar military announces it has taken power amid mass protests france24.com. 14.10.2025. Viitattu 14.10.2025. (englanniksi)
- ↑ La biographie du Président 2022. Présidence de la République de Madagascar. Arkistoitu 2022. Viitattu 3.10.2022. (ranskaksi)
- ↑ Madagascar : l'ex-président Andry Rajoelina perd sa nationalité 25.10.2025. AfricaNews. Viitattu 25.10.2025. (ranskaksi)
- ↑ Ousted Madagascan President Andry Rajoelina stripped of citizenship 25.10.2025. BBC. Viitattu 25.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Mayor 'takes control' in Madagascar 31.1.2009. Al Jazeera. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Madagascar sacks capital city mayor 3.2.2009. AFP. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Madagaskarin armeija valtasi presidentin palatsin 16.3.2009. MTV3. Viitattu 18.3.2009.
- ↑ Madagaskarin presidentti vaihtui entiseen tiskijukkaan 18.3.2009. MTV3. Viitattu 18.3.2009.
- ↑ Madagaskarin kriisiä rauhoitellaan vaalipäätöksellä YLE. Viitattu 3.5.2009.
- ↑ Madagascar cancels Seoul land plan Financial Times. Arkistoitu 16.8.2009. Viitattu 15.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Madagascar leader axes land deal 19.3.2009. BBC. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Madagascar: Rajoelina cancels heavy investment deal afrik-news.com. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Rajoelina nomme un deuxième Premier ministre en 48 heures | www.rfi.fr RFI. Arkistoitu 22.12.2009. Viitattu 15.11.2025. (ranskaksi)
- 1 2 Madagascar officers in coup claim 17.11.2010. BBC. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Timeline Madagascar BBC. Viitattu 16.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Madagascar poll: Rajaonarimampianina wins 3.1.2014. BBC. Viitattu 16.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Madagascar president Andry Rajoelina sworn into office 19.1.2019. AfricaNews. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
- ↑ A Madagascar, une plainte déposée contre le président Rajoelina pour « atteinte à la sûreté de l’Etat » Le Monde. 30.6.2023. Viitattu 25.10.2025. (ranskaksi)
- ↑ Guiné-Bissau e Madagáscar assinam acordo de parceria para reativar relações diplomáticas 30.7.2024. RTP África. Arkistoitu 6.12.2025. Viitattu 15.11.2025. (portugaliksi)
