Andrei Matvejev
Andrei Fjodorovitš Matvejev (ven. Андре́й Фёдорович Матве́ев, 25. elokuuta 1892 Lotinapellon kihlakunnan Vinnitsyn kunnan Ozjoran kylä – 30. maaliskuuta 1985 Dnepropetrovsk[1]) oli vepsäläissyntyinen opettaja, poliitikko ja osuustoimintamies.
Andrei Matvejev syntyi vepsäläiseen talonpoikaisperheeseen. Hän puhui seitsenvuotiaaksi saakka vain vepsää, mutta oppi koulussa nopeasti venäjän kielen. Matvejev kävi Vinnitsyn kaksiluokkaisen koulun ja pääsi vapaaoppilaana Petroskoin opettajaseminaariin.[2]
Valmistuttuaan seminaarista vuonna 1911 Matvejev työskenteli opettajana Säämäjärven kunnan Uhmoilan koulussa. Vuonna 1915 hänet kutsuttiin armeijaan. Matvejev palveli Izmailovin kaartinrykmentin rivimiehenä Pietarissa ja lääkintämiehenä rintamalla. Kotiuduttuaan helmikuussa 1917 hän osallistui Pietarissa vallankumousliikkeeseen, liittyi Sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen ja palasi sitten Petroskoihin. Matvejev ja menševikki Matvei Šiškin valittiin marraskuussa 1917 Aunuksen läänin edustajiksi Venäjän perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen.[2]
Matvejev opiskeli Venäjän kulutusosuuskuntien keskusliiton kursseilla vuosina 1918–1919 ja työskenteli sen jälkeen luennoitsijana ja neuvojana Lotinapellossa, Moskovassa ja Pietarissa. Matvejev pidätettiin entisenä sosialistivallankumouksellisena Pietarissa vuonna 1922, mutta hänet päästettiin pian vapaaksi. Vuodesta 1925 lähtien hän asui Stalingradissa. Matvejev johti maatalousosuuskuntien liiton osastoa vuoteen 1930 ja työskenteli sen jälkeen kulutusosuuskuntien liiton ja Narkomtorgin oppilaitosten opettajana.[1]
Matvejev pidätettiin elokuussa 1938. Hänet tuomittiin huhtikuussa 1939 kahdeksan vuoden pakkotyörangaistukseen vastavallankumouksellisen propagandan levittämisestä. Matvejev kärsi rangaistuksensa metsätöissä Itä-Siperian Bamlagilla ja rautatietyömaan taloussuunnittelijana Komin tasavallan Petšorlagilla. Vapauduttuaan vuonna 1946 hän jäi perheineen roudantutkimusaseman päälliköksi Vorkutan lähelle Hanoveihin. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1961 Matvejev muutti vaimoineen Dnepropetrovskiin. Hänen tuomionsa kumottiin vuonna 1990.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Matvejev Andrei Fjodorovitš Virtualnyi muzei Gulaga. Arkistoitu 20.12.2018. Viitattu 2.4.2020.
- ↑ a b Dubrovskaja Je. Ju.: ”1917 god v Olonetskom kraje: pervyje obštšenatsionalnyje vybory i deputaty Utšreditelnogo sobranija M. D. Šiškin i A. F. Matvejev”, Istoriko-kulturnoje nasledije vepsov i rol muzeja v žizni mestnogo soobštšestva, s. 84–91. Petrozavodsk: Karelski gosudarstvennyi krajevedtšeski muzei, 2008. ISBN 978-5-9274-0308-0. Teoksen verkkoversio.
|
