Horizon-luokan fregatti
| Horizon-luokka | |
|---|---|
 Ranskan merivoimien fregatti Forbin |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 6 600 t |
| Pituus | 152,87 m |
| Leveys | 20,3 m |
| Syväys | 5,4 m |
| Koneteho |
2 x 31 280 hv GE/Avio General Electric LM2500 -kaasuturbiinia 2 x 5 875 hv SEMT Pielstick 12 PA6 STC -dieselmoottoria |
| Nopeus |
29 solmua (54 km/h) kaasuturbiinein 18 solmua (risteily) |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
8 × Exocet MM40 tai 8 × TESEO Mk-2/A -meritorjuntaohjusta 2 tai 3 × Otobreda 76 mm 2 × MU90 2 × SCLAR-H 2 × SLAT anty -torpedojärjestelmä |
| Ilmatorjunta |
2 × 20 mm modèle F2 tai 2 × KBA Oerlikon 25/80 mm -tykkiä PAAMS |
Horizon-luokka (tai Horizon Common New Generation Frigate, CNGF) on italialais-ranskalaisen yhteishankkeen kehittämien uuden sukupolven ilmatorjuntafregattien muodostama alusluokka. Alun perin hankkeeseen osallistui myös Yhdistynyt kuningaskunta, mutta se vetäytyi 1999 siitä alustyypille asettamiensa teknisten vaatimusten poikettua muiden osallistujien asettamista vaatimuksista. Italiassa alusluokka on saanut nimen Orizzonte, ranskaksi ja englanniksi se on Horizon (suom. horisontti).
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanke käynnistyi vuonna 1992, sen jälkeen kun aiempi yritys luoda Naton yhteinen monikansallinen fregatti NFR-90 oli päättynyt epäonnistumiseen 1990-luvun alussa. Uuden hankkeen tuloksena syntyi fregatin ohella uusi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä PAAMS (engl. Principal Anti-Air Missile System). Uutta hanketta varjostavia ongelmia ilmeni lähes heti. Ranska tarvitsi ilmatorjunta-aluksen sen lentotukialusten suojaksi, mutta varustettuna ainoastaan keskimatkan ohjuksin, sillä lentotukialus lentokoneineen kykeni suojaamaan itseään etäältä. Myös Italian laivasto tarvitsee operoidessaan Välimeren vain rajoitettua kantamaa, sillä se kykenee suojaamaan aluksia mantereelle tukeutuvilla omilla hävittäjäkoneillaan. Britannia sitä vastoin edellytti hankittavalta alustyypiltä, että se kykenisi muodostamaan itsensä ja suojaamansa laivasto-osaston ylle vahvan suojavyöhykkeen pitkän kantaman ohjuksin.
Erimielisyyksiä aiheutti myös ilmatorjuntaohjusten laukaisuun käytettävän järjestelmän valinta, Ranska ja Italia suosivat ohjukset pystysuoraan laukaisevaa SYLVER (SYstème de Lancement VERtical) -järjestelmää, Britannia sen sijaan halusi yhdysvaltalaisen Mk 41:n, jolla kyetään laukaisemaan myös Tomahawk -risteilyohjuksia. Asia ratkesi, kun PAAMS:in kehittäjät valitsivat järjestelmäksi SYLVER:in. Brittien irtaannuttua hankkeesta vuonna 1999, se valitsi PAAMS:in kehittämäänsä tyypin 45 hävittäjään, hyödyntäen Horizon-hankkeessa saatua kokemusta.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanke jatkui italialais-ranskalaisena yhteistyönä. Ensimmäinen alus, Ranskan laivaston Forbin laskettiin vesille maaliskuussa 2005 ja Chevalier Paul laskettiin vesille heinäkuussa 2006. Kaksi muutakin alusta oli suunnitteilla, mutta niiden sijasta tilattiin FREMM-monitoimifregatteja. Italian laivasto tilasi kaksi alusta, jotka nimettiin Andrea Doriaksi ja Caio Duilioksi. Myös Italia kaavaili kahta muuta alusta, mutta sekin siirsi lisätilaukset FREMM-luokkaan.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Andrea Doria | Fincantieri, Riva Trigoso | 19. heinäkuuta 2002 | 15. lokakuuta 2005 | 22. joulukuuta 2007 | |
| Caio Duilio | Fincantieri | - | 23. lokakuuta 2007 | 3. huhtikuuta 2009 | |
| Forbin | DCNS & Thales Group, Lorient | 4. huhtikuuta 2002 | 10. toukokuuta 2005 | 14. lokakuuta 2010 | |
| Chevalier Paul | DCNS & Thales Group | 23. lokakuuta 2003 | 12. heinäkuuta 2006 | 10. kesäkuuta 2011 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Waters, Conrad: Modern European Air Defence Escorts: Different Solutions to a Common Problem. Conway's Warship, 2010, XXXII. vsk, s. 140–156. Lontoo: Conway Publishing. ISBN 978-1-84486-110-1. (englanniksi)