Amiraalisenaatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Amiraalisenaatti tai sapelisenaatti on Suomen senaatista ja varsinkin sen talousosastosta toisen sortokauden aikana 1909–1917 käytetty nimitys.[1]

Kun suomalaisten puolueiden edustajat – sekä perustuslailliset että aiemmin myöntyväisyyslinjaa kannattaneet vanhasuomalaiset – olivat vuoden 1909 aikana eronneet senaatin talousosastosta, nimitettiin uusiksi senaattoreiksi pääasiallisesti pitkään Venäjän armeijassa ja laivastossa palvelleita upseereita sekä suomenvenäläisiä, joilla oli Suomen kansalaisuus. Näin varmistettiin Suomen senaatin pysyminen lojaalina Venäjän hallituksen yhtenäistämispolitiikalle. Vuonna 1912 säädetty yhdenvertaisuuslaki mahdollisti jo puhtaasti venäläistenkin henkilöiden nimittämisen korkeisiin suomalaisiin virkoihin, kuten senaattiin. Senaatin oikeusosastoa ei kuitenkaan venäläistetty talousosaston tavoin, vaan se saatiin edelleen täytettyä suomalaisilla juristeilla.

Amiraalisenaatilla ehti olla kaksi vakinaista varapuheenjohtajaa, Vladimir Markov (1909–1913)[2] ja Mihail Borovitinov (1913–1917). Borovitinov pidätettiin ja koko senaatti joutui eroamaan maaliskuussa 1917 välittömästi Venäjällä tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen. Myöhemmin itsenäisessä Suomessa valtio kieltäytyi maksamasta eläkkeitä amiraalisenaatin jäseninä toimineille, koska heitä pidettiin laittomasti virkoihinsa nimitettyinä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]