Alkulukufunktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alkulukufunktio on matematiikan funktio, jolla lasketaan reaalilukua x pienempien tai yhtäsuurten alkulukujen lukumäärää.[1][2][3] Funktion merkintä on (Kaavassa π(x) ei viitata lukuun π.)

Funktion π(n) ensimmäiset 60 lukua.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulla löysivät Gauss ja Legendre että

on hyvä approksimaatio alkulukufunktiolle; tarkemmin,

Tämä lauseke tunnetaan alkulukulauseena; se todistettiin 1800-luvun lopulla oikeaksi. Väite voidaan kirjoittaa yhtäpitävästi muodossa

jossa on logaritminen integraalifunktio.

Littlewoodin lause[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Littlewood todisti 1914 että on olemassa mielivaltaisen suuria lukuja x, joille

ja mielivaltaisen suuria lukuja x, joille

Tästä seuraa että erotuksen π(x) − li(x) merkki vaihtuu äärettömän usein.

Riemannin hypoteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riemannin hypoteesi on ekvivalentti seuraavaan kaavaan:

Riemannin hypoteesi siis antaisi alkulukufunktion antamalle arviolle alkulukujen määrästä huomattavasti nykyistä tiukemmat virherajat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A table of prime counts pi(x) to 1e16
  2. Algorithmic Number Theory, s. volume 1 page 234 section 8.8. MIT Press.
  3. Prime Counting Function MathWorld.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Prime-counting function