Alice Anderson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alice Anderson
Alice Anderson oikealla kuskin asussa.
Alice Anderson oikealla kuskin asussa.
Henkilötiedot
Syntynyt8. kesäkuuta 1897
Melbourne, Australia
Kuollut17. syyskuuta 1926 (29 vuotta)
Kew, Australia
Ammatti yrittäjä, mekaanikko, autokuski

Alice Elizabeth Foley Anderson (8. kesäkuuta 1897 Melbourne, Australia17. syyskuuta 1926 Kew, Australia) oli australialainen yrittäjä ja mekaanikko, joka avasi Austraiassa ensimmäisenä naisena oman korjaamon, joka tarjosi myös kuskipalveluita sekä opetti naisia avaamaan sekä korjaamaan autoja. Anderson palkkasi yritykseensä naisia, ja hän halusi tehdä mekaanikosta sopivan ammatin naisille.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alice Anderson syntyi 1897 insinööri J. T. Noble Andersonille ja tämän vaimolle Ellen Mary Andersonille.[1] Vanhemmat olivat irlantilaisia maahanmuuttajia, ja isän yritys sai erään betonitekniikan Australian patentin, mutta huonon tuurin ja heikon liiketoiminnan ymmärryksen takia J. T. Anderson menetti työnsä. Perhe muutti takaisin Irlantiin, mutta palasi pian takaisin Australiaan, missä he asuivat takamaiden syrjäisessä asumuksessa.[2]

Anderson kävi 1910-luvulla viisi lukukautta Englannin kirkon pitämää tyttöjen lukiota, mutta jätti sen kesken vuonna 1914 perheensä taloudellisten vaikeuksien takia.[3] Hän ei siksi pystynyt opiskelemaan toista astetta loppuun eikä aloittamaan yliopisto-opintoja.[4] Hän sai kuitenkin vuonna 1915 yksityisopetusta Melbournen yliopiston historian luennoitsijalta Jessie Webbiltä.[1]

Kuskista Alice Anderson Motor Servicen perustajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderson toimi alkuun isänsä omistamassa Blacks’ Spur Motor Servicessä kirjanpitäjänä, muta hänet palkattiin vuonna 1916 yrityksen autokuskiksi. Hän ajoi vaarallista postireittiä Healesvillestä Black Spur -tietä pitkin Marysvilleen. Hän sai seuraavana vuonna haltuunsa Hupmobile Touringin ja aloitti oman yrityksen, joka tarjosi viikonloppumatkojen kyydityksiä. Yritys pärjäsi, ja Anderson osti 1918 toisen auton.[1] Hänestä tuli myös harjoittelun kautta mekaanikko, ja vuonna 1918 hän sai isännöitsijältä luvan pitää takapihansa vajassa Kew’ssä korjaamoa.[5]

Anderson pystyi vuonna 1919 ostamaan tontin Cotham Roadilta ja rakennuttamaan sinne tiilisen toimipisteen yritykselleen. Alice Anderson Motor Service myi bensiiniä, korjasi autoja, järjesti ajo-opetusta, tarjosi 24 tunnin kuskipalveluita ja järjesti osavaltioiden välisiä matkailuretkueita.[4] Andersonin yritys tarjosi naisille ajotunteja aikana, jolloin vain harvalla naisella oli mahdollisuus ajaa.[1] Lisäksi se opetti naisille mekaanista ohjeistusta ja autojen arviointeja.[5] Naisille oli myös kuskipalveluita, joiden avulla nuoret naiset saattoivat osallistua tanssiaisiin ilman vanhempiaan.[1]

Andersonin yritys kasvoi nopeasti, ja sillä oli vuonna 1925 jo yhdeksän naista palkkalistoillaan. Hänen harjoitteluohjelmansa oli suosittu, ja esimerkiksi vuoden 1925 alkukuukausina 50 naista haki ohjelmaan mukaan.[1] Anderson ja hänen työntekijänsä pukeutuivat samanlaiseen työasuun, johon kuului koppalakki, nahkatakki, saappaat ja housut. Vaatetus oli ajan mittapuilla hyvin maskuliininen.[3]

Anderson teki elo-syyskuussa 1926 ystävänsä ja entisen opettajansa Jessie Webbin kanssa automatkan Kew’stä Alice Springsiin ja takaisin. He olivat varustautuneet hyvin matkalle, ja heillä oli mukana muun muassa kaksi asetta. Palattuaan verstaalleen Anderson oli 17. syyskuuta puhdistamassa lainattuja aseita, kun toinen niistä laukesi. Hän kuoli ennen kuin pääsi sairaalaan, ja kuolemansyyntutkijan mukaan kuolema oli seurausta aseen vahinkolaukauksesta.[1] Anderson haudattiin Boroondaran hautausmaalle.[4]

Andersonin ystävä Ethel Bage otti yrityksen hoitoonsa, ja vuonna 1937 se siirtyi May Rooneylle. Siellä oli edelleen vain naisia töissä, mutta yrityksen suunta muuttui. Se keskittyi vuonna 1938 enää pelkästään ajotuntien antamiseen. Yritys oli kuitenkin toiminnassa ainakin vuoteen 1954.[1]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderson oli ensimmäinen nainen, joka avasi Australiassa autokorjaamon.[6] Hän julisti omien sanojensa mukaan naisten itsenäisyyttä ja halusi siksi luoda korjaamotyöstä sopivan ammatin myös naisille.[4] Hän antoikin yrityksensä kautta monille naisille mahdollisuuden, joka oli aivan uutta aikanaan.[3]

Andersonia on kutsuttu jälkikäteen sekä varhaiseksi feministiksi että HLBT-sankariksi. Hän ei kuitenkaan esimerkiksi sopinut aikansa australilaisten naisasianaisten muottiin, sillä hän oli vahva nationalisti, joka olisi halunnut lähteä mukaan sotaan. Australian feministeistä monet olivat pasifisteja.[6]

Andersonin seksuaalisuudesta on liikkunut myös paljon huhuja. Niitä oli ilmassa jo Andersonin elinaikana, eikä tämä pyrkinyt millään tavalla hillitsemään niitä. Hänestä on esimerkiksi kuvia, joissa hän on käsi kädessä naisen kanssa.[6] Lesbous oli 1920-luvulla alkanut saada huomiota myös Australiassa, mutta Andersonin seksuaalisuudesta ei ole varsinaisesti mitään todisteita.[3] HLBT-järjestö Alice’s Garage on joka tapauksessa ottanut nimensä Andersonilta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Geoff Laurenson: Nothing ventured, nothing gained (PDF) The University of Melbourne. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  2. a b Briohny Doyle: Overlooked No More: Alice Anderson, Who Ran Australia’s First All-Woman Garage NYTimes.com. 4.10.2023. The New York Times Company. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  3. a b c d The Alice Anderson Motor Service Heritage Victoria. 15.4.2021. State Government of Victoria. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  4. a b c d Georgine Clarsen: Alice Elizabeth Anderson (1897–1926) Australian Dictionary of Biography. 2006. National Centre of Biography, Australian National University. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  5. a b Sarah Matthews: Overlooked No More: Alice Anderson, Who Ran Australia’s First All-Woman Garage 5.8.2022. State Library Victoria. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  6. a b c Simon Royal: How Australia's female garage owner Alice Anderson helped change social attitudes 16.11.2017. ABC. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)