Alfred Stevens

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alfred Stevens
Alfred Stevens: Pariisilainen japanitar maalattu vuonna 1872, Musée d’art moderne et d’art contemporain’n kokoelmat, Liège.

Alfred Émile Léopold Stevens (11. toukokuuta 1823 Bryssel, Belgia24. elokuuta 1906 Pariisi, Ranska) oli belgialainen taidemaalari.[1][2] Maalauksissaan Stevens kuvasi etupäässä muodikkaita naisia tyylikkäästi sisustetuissa huoneissa.[3]

Suurimman osan taiteellisesta urastaan Stevens teki Ranskassa, jonne hän oli muuttanut vuonna 1844. Pariisissa taideakatemiassa hänen opettajanaan toimi Ingres. Tosin monet nykytutkijat pitävät kuitenkin hieman epätodennäköisenä, että oliko Ingres lainkaan Stevensin opettajana. Stevens sai hyvin perinteisen koulutuksen, johon kuului kipsimallien jäljentäminen ja elävän mallin piirtäminen.[4]

Ensinäyttelynsä Stevens piti syntymäkaupungissaan Brysselissä vuonna 1851. Stevens palasi Pariisiin, missä vuoden 1853 salongissa hänet palkittiin kolmannella palkinnolla. Tämän jälkeen hän oli salongin vuosittainen näytteilleasettaja.[3]

Stevensin maalaus Ce qu’on appelle le vagabondage (1854) sai aikaan lainsäädännön muuttumisen. Maalauksessa sotilaat määräävät asunnotonta äitiä lapsineen lähtemään pois kadulta. Keisari Napoleon III näki maalauksen näyttelyssä ja antoi määräyksen, etteivät sotilaat enää saa määräillä asunnottomia siirtymään muualle.[5][4]

Preussin ja Ranskan sota syttyi vuonna 1870, ja Stevens osallistui sotaan Ranskan armeijassa. Vaimonsa ja lapsensa hän oli lähettänyt turvaan Belgiaan. Sodan jälkeen Stevensin ura lähti nousuun.[4]

Stevens ystävystyi Claude Monet’n ja Edgar Degas’n kanssa, jotka edustivat uutta nousevaa tyylisuuntausta, impressionismia. Stevensiä ei pidetä impressionistina, mutta eräissä hänen töissään on selviä piirteitä impressionismista, kuten siveltimen käyttö ja japanilaisvaikutteet. Stevensistä tuli omana aikanaan kuuluisa taiteilija ja Euroopan ja Yhdysvaltojen varakkaiden keräilijöiden suosikki. Häntä kunnioitettiin vuonna 1900 antamalla hänelle oikeus pitää retrospektiivinen näyttely École des Beaux-Artsissa.[3]

Vaikka Stevens oli kuuluisa taiteilija ja onnistui myymään teoksiaan hyvillä hinnoille rikkaille keräilijöille, hän ei elinaikanaan saanut menoja ja tuloja tasapainoon. Osasyynä olivat 1880-luvulla merenrannalla vietetyt kesät, joita hänen lääkärinsä oli kehottanut viettämään terveydellisistä syistä. Taiteilija vietti ne perheineen upeissa puitteissa. Saadakseen lisätuloja Stevens alkoi ottaa yksityisoppilaita, joihin kuuluivat muiden muassa Sarah Bernhardt ja William Merrit Chase.[4]

Stevens kuoli yksinäisenä elettyään kauemmin kuin ystävänsä ja veljensä. Viimeiset vuotensa hän asui pienessä ja vaatimattomassa asunnossa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Musee Orsay
  2. Alfred Stevens, Artnet
  3. a b c Alfred Stevens, Rwnaf.org (Archive.org)
  4. a b c d e Alfred Stevens, Hoocher.com
  5. napoleon.org

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]