Alexander Valerian Brotherus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alexander Valerian Brotherus (26. marraskuuta 1838 Sund, Ahvenanmaa16. huhtikuuta 1903 Riika) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]

Bortheruksen vanhemmat olivat kollegineuvos Alexander Nikolai Brotherus ja Helena Amalia Taulerus. Opettaja, tutkija Arvid Hjalmar Brotherus ja tutkija Viktor Ferdinand Brotherus olivat hänen veljiään.[1][2][3]

Alexander Valerian Brotheruksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1872 oli Sofie Ljubitzky ja toinen puoliso Alexandra Ljubitzky. Brotherus tuli Haminan kadettikouluun 1850 ja määrättiin koulusta valmistuttuaan palvelukseen Henkivartioväen Jekaterinoslavlin krenatöörirykmenttiin 1857. Vänrikkinä hän siirtyi Henkivartioväen Volynian rykmenttiin Puolaan 1861, missä hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1862 ja luutnantiksi 1863. Hän osallistui Tammikuun kansannousun kukistamiseen 1863–1864. Nikolain yleisesikunta-akatemiaan Pietariin Brotherus tuli 1865, mutta ei suorittanut kurssiaan loppuun. Alikapteeni hänestä tuli 1866 ja vielä samana vuonna hänet määrättiin majurina palvelukseen 1. Itä-Siperian linjapataljoonaan. Vuonna 1868 hänet nimitettiin 6. Itä-Siperian linjapataljoonan komentajaksi ja vakinaistettiin tehtävään 1869.[1]

Everstiluutnantiksi Brotherus ylennettiin 1872. Hänet määrättiin 1875 mallijalkaväkipataljoonaan Pietariin ja 1876 Pietarin sotilaspiirin paikallisjoukkojen esikuntaan. Saman vuoden marraskuussa hänestä tuli 151. reservijalkaväkipataljoonan komentaja ja kahden vuoden päästä marraskuussa everstinä 72. reservipataljoonan komentaja. Vuonna 1884 hänet määrättiin 67. Rjazanin, kenraalisotamarsalkka, ruhtinas Golitsynin jalkaväkirykmentin komentajaksi ja vuonna 1894 kenraalimajurina 18. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Tästä tehtävästä hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna 32. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi ja taas vuoden päästä 2. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajaksi. Ennen eroamistaan sotapalveluksesta kenraaliluutnanttina heinäkuussa 1901 Brotherus toimi vielä Turkestanin tarkk’ampujaprikaatin komentajana vuodesta 1898.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Alexander Valerian Brotherus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 12.1.2020)
  2. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Arvid Hjalmar Brotherus (Viitattu 12.1.2020)
  3. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Viktor Ferdinand Brotherus (Viitattu 12.1.2020)