Aleksei Polivanov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Polivanov vuonna 1906.

Aleksei Andrejevitš Polivanov (16. maaliskuuta (J: 4. maaliskuuta) 185525. syyskuuta 1920 Riika, Latvia)[1] oli venäläinen kenraali, joka toimi Venäjän keisarikunnan sotaministerinä ensimmäisen maailmansodan aikana 1915–1916.

Polivanov osallistui nuorena Venäjän–Turkin sotaan 1877–1878. Hän palveli vuosina 1899–1904 Venäjän yleisesikunnassa ja toimi 1905–1906 sen päällikkönä. Vuosina 1906–1912 hän oli apulaissotaministerinä.[1] Hänet ylennettiin vuonna 1911 jalkaväenkenraaliksi.[2] Yhdessä sotaministeri Vladimir Suhomlinovin kanssa Polivanov pyrki aikaansaamaan uudistuksia Venäjän armeijassa ja varsinkin tykistössä, mutta hän ajautui lopulta erimielisyyksiin esimiehensä kanssa.[3][4] Polivanov erotettiin vuonna 1912, koska hovin mielestä hän oli mielipiteiltään liian lähellä duuman liberaaleja. Hän oli sen jälkeen valtakunnanneuvoston jäsenenä.[1] Kesäkuussa 1915 Polivanov nimitettiin Suhomlinovin seuraajana sotaministeriksi, ja hänen odotettiin kääntävän tappiollisen sotatilanteen. Polivanov uudisti Venäjän sotilaskoulutuksen ja sotatarviketuotannon onnistuen jossain määrin helpottamaan armeijan tarvikepulaa. Hän yritti suostutella keisari Nikolai II:n luopumaan syyskuussa 1915 tekemästään päätöksestä ryhtyä henkilökohtaisesti armeijan ylipäälliköksi ja johtamaan sodankäyntiä. Keisarinna Aleksandra suhtautui Polivanoviin epäluuloisesti ja hänen vaatimuksestaan keisari erotti Polivanovin sotaministerin tehtävistä maaliskuussa 1916. Hän oli sen jälkeen syrjässä sodan loppuun asti.[1][3]

Polivanov tarjoutui helmikuussa 1920 puna-armeijan palvelukseen Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa. Hän osallistui sotilasasiantuntijana Riian rauhaneuvotteluihin, joiden aikana hän kuoli pilkkukuumeeseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Aleksey Andreyevich Polivanov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.9.2015.
  2. ПОЛИВАНОВ Алексей Андреевич (venäjäksi) Venäjän puolustusministeriö. Viitattu 14.9.2015.
  3. a b Alexei Polivanov (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 14.9.2015.
  4. Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 1109 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 14.9.2015.