Aleksandre Tšeišvili
Aleksandre Tšeišvili (georg. ალექსანდრე ჭეიშვილი, ven. Алекса́ндр Никола́евич Чейшви́ли, Aleksandr Nikolajevitš Tšeišvili; 17. maaliskuuta (J: 4 maaliskuuta) 1903 nykyisen Ozurgetin piirikunnan Askanan kylä – 6. syyskuuta 1962 Alsfeld, Hessen[1]) oli georgialainen neuvostokirjailija, joka vuonna 1958 loikkasi Länsi-Saksaan.
Aleksandre Tšeišvili syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän kävi Kutaisin reaalikoulun[2] ja opiskeli vuosina 1922–1926 Tbilisin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa.[3] Sen jälkeen hän työskenteli yliopistossa ja muissa korkeakouluissa historiallisen ja dialektisen materialismin sekä myöhemmin venäläisen ja länsieurooppalaisen kirjallisuuden opettajana.[2] Vuonna 1928 hän liittyi NKP(b):n jäseneksi.[4] Vuosina 1930–1932 hän vietti kaksi vuotta Berliinissä.[5]
Tšeišvilin ensimmäinen proosateos ”Svanetia satulasta nähtynä” ilmestyi vuonna 1929. Seuraavana vuonna häneltä julkaistiin kokoelma maatalouden kollektivisoinnista kertovia kirjoituksia ”Prikatiirin muistiinpanoja”.[2] Vuonna 1934 Tšeišvili osallistui Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseen edustajakokoukseen. Samana vuonna hän meni naimisiin lääkäri Ketevan Tšeišvilin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa.[5]
Vuonna 1936 Tšeišvili alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan nimeltä Lelo. Länsigeorgialaisen teekolhoosin elämästä kertovan romaanin ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1938.[5] Toisen maailmansodan aikana kirjailija laati joukon isänmaallisia kertomuksia,[2] jotka vuonna 1943 julkaistiin erillisenä kirjasena ”Kotoinen ääni”. Samana vuonna hän väitteli kandidaatiksi Važa-Pšavelan runoudesta.[5]
Vuonna 1948 Tšeišvili muokkasi uudelleen Lelon ensimmäisen osan ja kirjoitti sille jatko-osan,[2] jotka ilmestyivät seuraavana vuonna yhtenä kirjana. Vuonna 1951 teos sai Stalin-palkinnon.[5] Romaania pidettiin aikanaan yhtenä georgialaisen neuvostokirjallisuuden parhaista saavutuksista.[2]
1950-luvulla Tšeišvili jatkoi opetus- ja tieteellistä työtään yliopistossa ja Georgian tiedeakatemian kirjallisuuden instituutissa. Hän toimi myös venäläisen ja länsieurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Samaan aikaan ilmestyivät sivistyneistön elämää kuvaavat romaanit ”Korkea aalto” ja ”Kultainen hämähäkinseitti”.[5]
Kirjailija toimi Neuvostoliiton vastavakoilun agenttina vuodesta 1936 lähtien.[6] Vuosina 1957–1958 hän kävi kahdesti Itä-Saksassa. Toisella kerralla marraskuussa 1958 hän hakeutui Itä-Saksan kirjamessujen aikana Länsi-Berliiniin[7] ja haki turvapaikkaa Länsi-Saksasta. Tšeišviliä epäiltiin aluksi vakoilijaksi, mutta vuonna 1961 Ansbachin hallinto-oikeus myönsi hänelle turvapaikkaoikeuden.[8] Kirjailija kuoli seuraavana vuonna nopeasti edenneen sairauden aiheuttamaan sydänveritulppaan.[1]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lelo. Suom. M. Hynninen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Das Portrait: Alexander Tscheischwili. Osteuropa, 1963, nro 9, s. 653. ISSN 0030-6428. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f Istorija gruzinskoi literatury: kratkyi otšerk 1952. Moskva: Gosudarstvennoje utšebno-pedagogitšeskoje izdatelstvo Ministerstva prosveštšenija RSFSR. Arkistoitu 17.5.2011. Viitattu 20.5.2010. (venäjäksi)
- ↑ Das Portrait: Alexander Tscheischwili. Osteuropa, 1963, nro 9, s. 653–654. ISSN 0030-6428. (saksaksi)
- ↑ Entsiklopeditšeski slovar, tom 3, s. 594. Moskva: Bolšaja Sovetskaja entsiklopedija, 1955.
- ↑ a b c d e f Das Portrait: Alexander Tscheischwili. Osteuropa, 1963, nro 9, s. 654. ISSN 0030-6428. (saksaksi)
- ↑ Agentura.ru: Predateli, perebežtšiki i nevozvraštšentsy agentura.ru. Arkistoitu 27.1.2010. Viitattu 20.5.2010. (venäjäksi)
- ↑ Das Portrait: Alexander Tscheischwili. Osteuropa, 1963, nro 9, s. 654–655. ISSN 0030-6428. (saksaksi)
- ↑ Abhör-Affäre: Anruf genügt Der Spiegel 43/1967. 22.12.1958. Viitattu 20.5.2010. (saksaksi)
| ||||||||||
