Aleksander Saidelson
Aleksander (Sender) Saidelson[1] (3. syyskuuta 1887 Tallinna[2], Liivinmaan kuvernementti – 1953, Tallinna, Viron neuvostotasavalta, Neuvostoliitto[2]) oli vironjuutalainen insinööri ja liikemies, joka perusti vuonna 1937 tervatehtaan Suonenjoelle. Hänet karkotettiin Suomesta vuoden 1938 lopussa vakoilijaksi epäiltynä. Saidelsonin tapaus palasi julkisuuteen, kun Yle Radio 1 esitti siihen liittyen syksyllä 2014 kaksi radiodokumenttia.
Saidelsonin äidinkieli oli venäjän lisäksi hän puhui sujuvasti saksaa ja englantia sekä ymmärsi ranskan, viron ja suomen kieliä[2]. Saidelson oli kansalaisuudelta Viron kansalainen ja hän oli koulutukseltaan kemisti. Hän opiskeli ensin Pietarin keisarillisessa kauppakorkeakoulussa ja myöhemmin kemiaa Darmstadtissa Saksassa, jossa hän valmistui kemianinsinööriksi vuonna 1912[2].
Saidelson saapui Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1926[3]. Suonenjoelle Saidelson saapui 11. helmikuuta vuonna 1937 tultuaan junalla Leningradista[3], Neuvostoliitosta. Samassa junassa oli matkustajana myös silloinen ulkoministeri Rudolf Holsti[2].
Saidelson vuokrasi Jauhomäen kylästä Tervala-nimisen tilan ja perusti Suomen Destillaatti Oy -nimisen yrityksen, joka tuotti puuntislausvalmisteita[2]. Raaka-aineena käytettiin koivutuohta, jota poltettiin hapettomasti. Tehdas tuotti tuohitervaa eli tököttiä, mutta pääasiassa kuitenkin korvikepolttoainetta ja pilkkeitä[2].
Tehtaassa työskenteli 2–5 työntekijää ja työnjohtajana oli suomalainen Taavetti Vehviläinen[2]. Yhtiön vähemmistöosakkaina olivat paikalliset Kansallis-Osake-Pankin pankinjohtaja Erik (Erkki) Johannes Kaijärvi (1905–1967) [3] ja Suonenjoen asemapäällikkö Karl Fredrik Holm[2].
Etsivä keskuspoliisi kiinnostui Saidelsonin toimista 1938 ja kuulusteli häntä, koska Saidelsonia pidettiin hämäräperäisenä liikemiehenä ja häntä epäiltiin neuvostovakoojaksi[2]. Saidelsonin oleskelulupahakemus hylättiin joulukuussa 1938 ja hänet karkotettiin Suomesta Viroon[2]. Suonenjoen keväällä 1939 valmistunut tehdas saattoi kuitenkin lopulta aloittaa toimintaansa ja vuonna 1942 sen pääomistajiksi tulivat ulkomaalaisomistukselle asetettujen rajoitusten vuoksi Saidelsonin yhtiökumppani pankinjohtaja Erkki Kaijärvi ja hänen vaimonsa Siiri Kaijärvi[2][3]. Tehtaan toiminta päättyi 1940-luvun lopulla ja vuonna 1951 entiseen tehdaskiinteistöön perustettiin puusepäntehdas[2]. Samassa yhteydessä puuntislauksessa käytetyt laitteet myytiin Ahlströmin Varkauden tehtaille[2].
Saidelson ei päässyt palamaan Suomeen lukuisista anomuksistaan huolimatta. Hän toimi Suomesta lähdettyään muun muassa toisen maailmansodan aikana Saratovin asetehtaan suunnittelijana Neuvostoliitossa[2]. Saidelsonin vaimo Rosa (o.s. Gutkin[1]) jäi Tallinnaan ja surmattiin Viron ollessa saksalaismiehityksessä[2]. Saidelson palasi sodan jälkeen Viroon ja meni uusiin naimisiin ja asui viimeiset vuotensa omaisuutensa menettäneenä Tallinnassa[2]. Saidelsonilla oli ensimmäisestä avioliitosta yksi lapsi, Efim (Jefim[3]) Saidelson, joka oli syntynyt Tallinnassa vuonna 1920 [3].
Saidelsonin tapaukseen liittyen on Yle Radio 1:n Todellisia tarinoita -sarjassa on esitetty syksyllä 2014 radiodokumentit Herra Saidelson ja tervatehtaan salaisuus sekä Herra Saidelson ja mestarietsivät[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b EJA Etusivu > Families > S EJA Gallery1. Eesti Juutide Arhiiv.Архив Эстонских Евреев.Estonian Jewry Archive. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 19.7.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Todellisia tarinoita: Herra Saidelson ja tervatehtaan salaisuus Yle Radio 1: Todellisia tarinoita. Yle Areena Radio: Yleisradio. Viitattu 19.7.2015.
- ↑ a b c d e f Tervala Oy (uusi) porssitieto.fi. Viitattu 8.12.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eesti Juutide Arhiiv: kuvia Aleksander Saidelsonista ja hänen perheestään 1930-luvulta. Eja.pri.ee. (Arkistoitu – Internet Archive)