Aleks Koho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleksander (Aleks) Koho (1. kesäkuuta 1874 Viipuri15. helmikuuta 1958 Lahti) oli suomalainen pankinjohtaja.[1][2]

Aleks Kohon vanhemmat olivat talonomistaja, ajuri Juhana Koho ja Maria Tiukkanen. Hän sai päästötodistuksen Viipurin reaalilyseosta 1892.[1]

Koho oli vuodesta 1892 konttoristina Viipurissa Paischeffin liikkeessä ja sittemmin hän oli Häkli, Lallukka & Kumppanien palveluksessa. Vuonna 1898 hän perusti yhdessä Alfred V. Kososen kanssa Viipuriin laivojen selvitys-, huolinta- ja agentuuriliikkeen, josta sittemmin liikkeen toisen osakkaan kuoltua muodostettiin siirtomaantavarain tukkuliike. Koho lopetti tämän liikkeen 1923 siirryttyään pankkiuralle. Hän kuului Suomen Kauppapankki Oy:n perustamisesta 1907 alkaen pankin hallintoneuvostoon aina siihen saakka, kunnes pankin toiminta päättyi kun se liitettiin Helsingin Osakepankkiin. Koho tuli 1923 Suomen Kauppapankin pääkonttorin johtokunnan jäseneksi ja sittemmin edellämainittujen pankkiyhdistymisien jälkeen hän tuli Helsingin Osakepankin Viipurin konttorin johtokunnan jäseneksi ja hän hoiti tätä tehtävää 1924–1938 eläkkeelle jäämiseensä saakka. Kun Viipuri menetettiin talvisodan rauhassa Aleks Koho siirtyi vaimonsa kansssa Lahteen, jossa hän asui kuolemaansa saakka.[1]

Aleks Koho toimi Viipurin läänin Hevosystäväin Seuran johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä ja vuodesta 1925 Viipurin läänin Hevosjalostusseuran rahastonhoitajana. Hän oli pitkään Viipurin kaupunginvaltuuston jäsenenä. Koho kuului toistakymmentä vuotta Viipurin verotuslautakuntaan sekä verotuksen valmistelukuntaan vuodesta 1918 alkaen ja oli valtion tulo- ja omaisuusverolautakunnassa maaherran asiamiehenä sekä jäsenenä tilapäisessä varallisuusverotuslautakunnassa. Koho oli myös Viipurin läänin itäisen vaalipiirin keskuslautakunnan jäsenenä sekä Viipurin merimieshuoneen johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. [1]

Aleks Koho oli naimisissa vuodesta 1901 Elin Emilia Ristimäen (1878–1964) kanssa. Heidän poikansa pankkivirkailija Väinö Ilmari Koho (1902–1942) kaatui jatkosodassa Lempaalassa Karjalan kannaksella. Elin ja Aleks Koho tekivät testamenttilahjoituksen Suomen Kulttuurirahastolle. Lahjoituksen pohjalta perustettiin syöpäsairauksien tutkimista tukeva Elin ja Aleks Kohon rahasto.[1][3]

  1. a b c d e Suomen Kulttuurirahasto : Elin ja Aleks Kohon rahaston rahastoesite
  2. Päivästä päivään. 60 v. täytti..., Helsingin Sanomat, 02.06.1934, nro 145, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 01.06.2024
  3. Sotapolku.fi : Väinö Ilmari Koho