Alberto Cavalcanti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alberto Cavalcanti

Alberto de Almeida Cavalcanti (6. helmikuuta 1897 Rio de Janeiro, Brasilia23. elokuuta 1982 Pariisi, Ranska)[1] oli brasiliaissyntyinen elokuvaohjaaja, joka teki 50-vuotisen uransa aikana elokuvia ensin Ranskassa, sitten Britanniassa ja 1950-luvulta 1970-luvulle myös Brasiliassa, Itävallassa ja Israelissa. Hänen elokuviinsa kuuluu muun muassa Hella Wuolijoen ja Bertolt Brechtin näytelmään pohjautuva itävaltalais-itäsaksalainen musiikkielokuva Herr Puntila und sein Knecht Matti (1960), johon musiikin teki Hanns Eisler.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alberto Cavalcanti syntyi Rio de Janeirossa yläluokkaiseen perheeseen tunnetun matemaatikon pojaksi. Hän ehti opiskella oikeustiedettä Rion yliopistossa, kunnes lähti jo 15-vuotiaana Eurooppaan opiskelemaan arkkitehtuuria Sveitsin Genevessä. Sieltä hän muutti Pariisiin ja aloitti elokuvauransa mykkäelokuvien lavastajana 1920-luvulla. Hän kuului Marcel l’Herbierin ja Louis Dellucin avantgarde-ryhmään ja sai pian myös ohjaustehtäviä ja pääsi ensimmäisten joukossa tutustumaan äänielokuvien tekoon. Hänen uraauurtavan ”kaupunkisinfoniansa” Vain tunnit (Rien que les heures, 1926) sanotaan vaikuttaneen neuvostoliittolaisen Dziga Vertovin kuuluisaan dokumenttiin Mies ja elokuvakamera (1929).[2]

Vuonna 1934 Britannian postilaitoksen filmiosaston (GPO Film Unit) päällikkö ja brittiläisen dokumenttielokuvan pioneeriksi kutsuttu John Grierson kutsui Cavalcantin Lontooseen työskentelemään ja kouluttamaan hänen henkilökuntaansa äänielokuvien tuottamisessa. Hän oli mukana Griersonin tuotannoissa milloin käsikirjoittajana, milloin lavastajana, äänittäjänä, leikkaajana tai tuottajana. Kun Grierson siirtyi Kanadaan vuonna 1937, Cavalcantista tuli GPO Film Unitin johtaja hänen tilalleen.[2][3]

Vuonna 1940 Cavalcanti siirtyi Lontoon Ealing-studioille ja työskenteli näytelmäelokuvien parissa ohjaajana ja tuottajana kuusi vuotta läpi toisen maailmansodan vuosien. Ealingin johtohahmo Michael Balcon nimesi myöhemmin Cavalcantin tärkeimmäksi työtoverikseen Ealing-studion menestyksessä 1940-luvulla. Cavalcantin tunnetuimpia Ealing-ohjauksia ovat Champagne Charlie (1944) ja Nicholas Nickleby (1947). 1940-luvun lopulla hän teki vielä kolme elokuvaa muille brittistudioille, kunnes palasi vuonna 1950 takaisin synnyinmaahansa Brasiliaan elokuvastudio Companhia Cinematográfica Vera Cruzin johtotehtäviin. Pian hän kuitenkin palasi Eurooppaan ja työskenteli monenmaalaisissa elokuvatuotannoissa 1970-luvun puoleenväliin asti. Hän kuoli 85-vuotiaana Pariisissa vuonna 1982.[2][3]

Elokuvaohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Elonet[1]

  • Majatalo (The Halfway House, Britannia, 1943, ohjaus yhdessä Basil Deardenin kanssa)
  • Champagne Charlie (Britannia, 1944)
  • Kuolema saapuu yöllä (Dead of Night, episodielokuva, useita ohjaajia, 1945)
  • Nicholas Nickelby (The Life and Adventures of Nicholas Nickleby, Britannia 1947)
  • Tekivät minusta rikollisen (They Made Me a Fugitive, Britannia 1947)
  • Seikkaileva lurjus (The First Gentleman, Britannia 1948)
  • For Them That Trespass (Britannia 1949)
  • Simão o caolho (Brasilia 1952)
  • Herr Puntila und sein Knecht Matti (Itävalta, Itä-Saksa, 1960)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alberto Cavalcanti Elonetissä
  2. a b c Cavalcanti, Alberto (1897-1982) BFI Screen Online. British Film Institute. Viitattu 27.8.2018. (englanniksi)
  3. a b Jackson, Kevin: Our debt to Alberto Cavalcanti The Guardian. 3.7.2010. Viitattu 27.8.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]