Alaston pelko
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Alaston pelko | |
|---|---|
| Primal Fear | |
 Elokuvateatterijuliste |
|
| Ohjaaja | Gregory Hoblit |
| Käsikirjoittaja | Steve Shagan Ann Biderman |
| Perustuu | William Diehlin romaaniin Primal Fear (suom. Ei armoa) |
| Tuottaja | Hawk Koch Gary Lucchesi Arnold Rudnick Patricia Graf Robert McMinn |
| Säveltäjä | James Newton Howard |
| Kuvaaja | Michael Chapman |
| Leikkaaja | David Rosenbloom |
| Tuotantosuunnittelija | Jeannine Oppewall |
| Pääosat | Richard Gere Laura Linney Edward Norton |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Ensi-ilta | Yhdysvallat 3. huhtikuuta 1996 Suomi 24. toukokuuta 1996[1] |
| Kesto | 129 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 30 000 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Alaston pelko on vuonna 1996 valmistunut jännityselokuva, jonka pääosaa esittää Richard Gere. Edward Norton sai roolistaan Golden Globen[2] ja oli Oscar-ehdokkaana ja MTV Movie Awards -ehdokkaana.
Elokuva kertoo chicagolaisesta puolustusasianajajasta Martin Vailista, joka haluaa aina mediahuomiota herättävimmät jutut saadakseen mainetta ja rahaa. Nyt hän saa päämiehekseen nuoren kuoripojan Aaronin, jota syytetään arkkipiispan murhasta. Vail uskoo heti alussa Aaronin syyttömyyteen ja myös päättää auttaa häntä ilmaiseksi, mutta jotakin Aaron näyttäisi salaavan. Vailin entinen naisystävä toimii jutussa syyttäjänä.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin Vail on omahyväinen chicagolainen puolustusasianajaja, joka tunnetaan siitä, että hän puolustaa epämiellyttäviä mutta paljon julkisuutta saavia asiakkaita – mukaan lukien lääkäri (ja väitetty mafioso) Joey Piñero. Vail työskenteli aiemmin syyttäjänä, mutta siirtyi puolustuspuolelle, koska piti syyttäjän uraa umpikujana. Huomiota rakastava Vail esiintyy aikakauslehden kansijutussa ja yrittää samalla elvyttää suhteen entisen kollegansa, syyttäjä Janet Venablen, kanssa.
Suosittu arkkipiispa Rushman löydetään murhattuna ja silvottuna makuuhuoneestaan. Aaron Stampler, 19-vuotias alttaripoika Kentuckysta, jää kiinni paikalta verissä päin ja häntä syytetään murhasta. Vail tarjoutuu puolustamaan häntä ilmaiseksi.
Ujo ja änkyttävä Aaron väittää olevansa syytön, mutta kärsii muistikatkoista eikä muista murhaan liittyviä tapahtumia. Hän väittää, että huoneessa oli kolmas henkilö. Vail uskoo Aaroniin, kun taas osavaltion syyttäjä John Shaughnessy määrää Venablen ajamaan tapausta ja vaatimaan kuolemantuomiota. Aaronin asunnolla Vailin tutkija Tommy Goodman joutuu toisen alttaripojan, Alexin, hyökkäyksen kohteeksi – Alex pakenee paikalta. Neuropsykologi tohtori Molly Arrington haastattelee Aaronia hänen vaikeasta lapsuudestaan, muistikatkoista ja kadonneesta tyttöystävästään Lindasta.
Piñeron avulla Vail saa selville, että vaikutusvaltaiset kaupungin johtajat – mukaan lukien Shaughnessy – menettivät miljoonia kiinteistösijoituksissa, koska arkkipiispa kieltäytyi kehittämästä kirkon omistamaa maata. Tälle alueelle kuului myös Piñeron ylläpitämä maksuton klinikka. Arkkipiispan rintaan oli kaiverrettu viittaus Punaisiin kirjaimiin (The Scarlet Letter), minkä poliisi tulkitsi murhan motiiviksi ja arkkipiispan kaksinaamaisuuden tuomitsemiseksi. Vail ja Goodman jäljittävät Alexin, joka kertoo etsineensä Aaronin asunnolta raskauttavaa VHS-kasettia. Murhapaikalta arkkipiispan vaatekaapista löytyy nauhoja, joissa arkkipiispa pakottaa Aaronin, Lindan ja Alexin seksuaalisiin tekoihin. Vailin tiimi päättelee, että Rushman uhkasi nuoria häädöllä ryhmäkodista, mikä saattoi motivoida Aaronia tappamaan hänet.
Vail suuttuu Aaronille tietojen salaamisesta, mutta tämä kiistää kaiken ja vaikuttaa hämmentyneeltä. Yhtäkkiä Aaronin käytös muuttuu nöyrästä aggressiiviseksi – esiin nousee väkivaltainen persoona nimeltä Roy, joka myöntää murhanneensa arkkipiispan ja uhkaa Vailia, jos tämä käyttää nauhoja oikeudessa. Hetkeä myöhemmin Aaron palaa entiselleen, eikä muista mitään tapahtuneesta. Tohtori Arrington päättelee, että Aaron kärsii dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, jonka aiheutti vuosien kaltoinkohtelu ensin isän, sitten arkkipiispan taholta. Vail joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen: hän voisi vapauttaa asiakkaansa vetoamalla mielenvikaisuuteen, mutta ei voi enää laillisesti muuttaa puolustusstrategiaansa kesken oikeudenkäynnin.
Vail toimittaa nauhan nimettömästi Venablelle, pakottaen tämän käyttämään sitä todisteena Aaronin motiivista – vaikka se vahingoittaa arkkipiispan mainetta ja saattaa herättää sympatiaa Aaronia kohtaan. Shaughnessy vaatii, että Venable tuhoaa nauhan, mutta tämä kieltäytyy ja esittää sen oikeudessa. Pian Piñero löydetään murhattuna. Vail yllättää oikeuden kutsumalla Shaughnessyn todistajaksi ja vihjaa, että tämä kantoi kaunaa arkkipiispaa kohtaan 60 miljoonan dollarin kiinteistökaupan estämisestä. Hän myös syyttää Shaughnessya siitä, että tämä peitteli arkkipiispan aiempia seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia ja oli osallinen Piñeron kuolemaan.
Tuomari puuttuu tilanteeseen ja sakottaa Vailia oikeussalin käyttämisestä henkilökohtaiseen kostoon. Hän myös hylkää tohtori Arringtonin todistuksen, koska se muistuttaa liikaa mielenvikaisuuspuolustusta. Vail kutsuu Aaronin todistajaksi ja tarkoituksella laukaisee Royn esiin – Roy alkaa huutaa solvauksia ja hyökkää fyysisesti Venablen kimppuun. Tuomari päättää siirtyä suoraan oikeuden päätökseen ja julistaa Aaronin syyttömäksi mielisairauden perusteella.
Vail kertoo Aaronille, että tämä määrätään psykiatriseen hoitoon, mutta pääsee todennäköisesti myöhemmin vapaaksi. Kun Aaron ilmaisee katumusta Venablen loukkaamisesta, Vail tajuaa hänen olleen tietoinen teoistaan. Aaron ylistää Vailin älykkyyttä ja paljastaa kylmästi murhanneensa sekä Lindan että Rushmanin – eikä tunne katumusta. Hän myöntää teeskelleensä koko monipersoonahäiriön, eikä Aaronia oikeasti ole olemassakaan. Vail poistuu oikeustalolta takaoven kautta, järkyttyneenä ja pettyneenä.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mukaan elokuva on rakennettu Geren tähti-imagoon varaan.[3]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Richard Gere | … | Martin Vail |
| Laura Linney | … | Janet Venable |
| Edward Norton | … | Aaron |
| John Mahoney | … | Shaughnessy |
| Alfre Woodard | … | Shoat |
| Frances McDormand | … | Molly |
| Terry O'Quinn | … | Bud Yancy |
| Andre Braugher | … | Tommy Goodman |
| Maura Tierney | … | Chance |
| Steven Bauer | … | Joey Pinero |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alaston pelko Elonet.
- ↑ Golden Globe Awards for 'Primal Fear' Viitattu 3.7.2019.
- ↑ Uhkapeliä ihmishengillä, Helsingin Sanomat 24.5.1996, viitattu 3.7.2019
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alaston pelko Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Alaston pelko Elonet.
- Roger Ebert: Primal Fear
- Alaston pelko AllMoviessa. (englanniksi)
