Alankomaiden meri-ilmavoimat
| Alankomaiden meri-ilmavoimat Marine-Luchtvaartdienst, MLD |
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Toiminnassa | 18. elokuuta 1917 – |
| Valtio |
 Alankomaat |
| Puolustushaarat | Merivoimat |
| Aselajit | Ilmavoimat |
| Rooli |
meritorjunta etsintä- ja pelastuspalvelu |
| Osa joukkoa | Alankomaiden laivasto |
Alankomaiden meri-ilmavoimat (holl. Marine-Luchtvaartdienst, MLD) on Alankomaiden laivaston ilmapuolustuksesta vastaava osa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alankomaiden meri-ilmavoimat on perustettu virallisesti 18. elokuuta 1917, mutta laivasto aloitti lentokoneiden hankinnan ja lentäjien kouluttamisen jo joitakin vuosia aiemmin. Eräs ensimmäisistä meri-ilmavoimien lentäjistä oli 1915 siipensä saanut toisen maailmansodan Jaavanmeren taistelussa tunnetuksi tullut Karel Doorman.[1]
Ilmavoimien ensimmäinen suuremmissa mitassa käytössä ollut lentokone oli Alankomaissa Van Berkelin lisenssivalmisteinen Hansa-Brandenburg W.12 -kellukekone (Van Berkel WA), joita tilattiin kaikkiaan 40. Koneiden valmistus alkoi vuonna 1919 ja puolet niistä sijoitettiin Hollannin Itä-Intiaan. Vaikka lentokoneet olivat suurelta osin kotimaisia niin risteilijöille sijoitettiin 1924 hankitut Fairey IIID -lentokoneet. Koneet todettiin liian rikkoutumisherkiksi Intian valtameren kovassa aallokossa, jolloin ne korvattiin vuonna 1926 Fokker C.VIIw -kellukekoneilla. C.VIIw-koneita tilattiin 12 ja ne korvasivat Van Berkel WA:t vuoteen 1932 mennessä.[1]
Fokker C.VIIw -koneiden seuraajaksi hankittiin neljätoista Fokker C.XIw -kellukekonetta, joiden toimitukset alkoivat vuonna 1938. Toisen maailmansodan puhjetessa ainoastaan risteilijällä Hr. Ms. De Ryuterillä oli Heinkel-katapultti ja kaksi kellukekonetta. Muut lentokonein varustetut alukset joutuivat laskemaan koneensa nosturilla veteen ennen ilmaan nousua.[2]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan hyökättyä Alankomaihin 10. toukokuuta 1940 vallaten sen nopeasti meri-ilmavoimien lentokoneet siirtyivät Ranskaan. Hieman myöhemmin koneet määrättiin siirtymään Britteinsaarille, jossa henkilöstöstä muodostettiin kesäkuussa 1940 kuninkaallisten ilmavoimien rannikkopuolustuksen 320. laivue. Lisäksi muodostettiin 321. laivue, joka myöhemmin liitettiin 320. laivueeseen. Alankomaiden meri-ilmavoimien henkilöstöä palveli lisäksi MAC-aluksilla Britannian laivaston ilmavoimien 860. ja 861. laivueissa, joiden kalustona olivat Fairey Swordfishit.
Vuoden 1940 loppupuolella aloitettiin toimet Alankomaiden Itä-Intiaan sijoitettujen meri-ilmavoimien vahvistamiseksi. Sodan Japania vastaan alkaessa joulukuussa 1941 meri-ilmavoimilla oli alueella jo 130 lentokonetta. Näistä pääosa oli Dornier Do 24K1 ja Consolidated PBY-5 Catalina lentoveneitä. Tärkein tukikohta oli Jaavan itäosissa Morokrembangan lähellä Surabajaa. Lisäksi oli muita tukikohtia sekä vesilentokoneiden emälaivoja, jotka mahdollistivat joukkojen hajauttamisen ja koko alueen suojaamisen. Kalusto ja henkilöstö oli jaettu 18 laivueeseen, joissa kussakin oli kolme lentokonetta. Taisteluiden aikana meri-ilmavoimat kävivät 95 taistelutehtävää upottaen keisarillisen Japanin laivaston hävittäjän Shinonomen sekä vaurioittaen paria muuta. Lisäksi koneet ampuivat alas muutaman japanilaisen lentokoneen sekä rynnäköivät maihinnousseita japanilaisjoukkoja vastaan. Japanilaisten etenemistä ei kuitenkaan kyetty torjumaan ja meri-ilmavoimat vetäytyivät Ceylonille ja Australiaan menetettyään lähes koko kalustonsa ja puolet henkilöstöstä.
Yhdeksän meri-ilmavoimien Dornier ja Catalina lentovenettä tuhoutui ja 58 miestä sai surmansa, haavoitui tai katosi 3. maaliskuuta 1942 japanilaisten iskiessa Broomeen Australiaan. Myöhemmin samana vuonna 321. laivue muodostettiin uudelleen Ceylonilla 1. heinäkuuta.
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannian kuninkaallisen laivaston saattuetukialus HMS Nairana lainattiin kahdeksi vuodeksi nimellä Hr. Ms. Karel Doorman. Maaliskuussa 1948 ostettiin HMS Venerable korvaamaan lainassa ollutta ja se sai saman nimen Hr. Ms. Karel Doorman. Lentotukialuksen kalustoksi lunastettiin Fairey Firefly -hävittäjät. Meri-ilmavoimien päätehtäviksi määrättiin merivalvonta, sukellusveneidentorjunta ja etsintä- ja pelastuspalvelu. Naton perustamisen jälkeen meri-ilmavoimat vastaanotti 1953 Yhdysvalloilta PV-2 Harpoon, P2V Neptune ja TBF Avenger -koneita. Laivueista 320. ja 321 sijoitettiin Valkenburgiin. Helikopterit sijoitettiin de Kooy sekä aluksille.
1960-luvun lopulla lentotukialuksen sukellusveneentorjuntatehtävät siirrettiin hankituille Westland Wasp -helikoptereille, jotka sijoitettiin fregateille. Waspit korvattiin myöhemmiin saman yhtiön Lynx-helikoptereilla. 320. ja 321. laivueen kalustona olleet Neptunet ja Breguet Atlantic -merivalvontakoneet korvattiin Lockheed P-3 Orion -koneilla.
Vuonna 2003 ilmoitettiin Valkenburgin sulkemisesta 2006 mennessä. Kaikki Orionit myytiin Saksalle ja Portugalille ja lopulta 320. ja 321. laivueet lakkautettiin.
De Kooy'ssa olleet 7. ja 860. laivueiden helikopterit ja henkilöstö siirrettiin vuonna 2008 perustettavaan helikopteriosastoon (DHC) yhdessä Alankomaiden ilmavoimien helikoptereiden kanssa. Alankomaiden asevoimien kaikki helikopterit liitettiin saman johtoportaan alaisuuteen, mikä ei kuulunut mihinkään puolustushaaraan. 7. laivueesta muodostettiin pieni koulutusyksikkö ja 860. laivueesta muodostettiin DHC:n meritoimintalaivue.
Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hävittäjät
- Hawker Sea Fury Mk.50 1946–1956 48 kpl[3]
- Hawker Sea Hawk Mk.50 1956–1964 22 kpl[4]
- Merivalvontakoneet (aluksille sijoitetut)
- Fairey Barracuda 1945–1946 12 kpl
- Fairey Firefly Mk.1 1946– 30 kpl[5]
- Fairey Firefly Mk.4 1946–1961 40 kpl[6]
- Fairey Firefly Mk.5 1949–1961 14 kpl[7]
- Grumman TBF Avenger 1954–1960 78 kpl
- Grumman Tracker S-2 1960–1974 43 kpl
- Lentoveneet
- Supermarine Sea Otter Mk.2 1949–1954 8 kpl
- Martin PBM-5A Mariner 1955–1959 17 kpl
- Consolidated PBY-5A Catalina 1946–1957 22 kpl
- Merivalvontakoneet (maihin sijoitetut)
- North American B-25 Mitchell 1947–1952 9 kpl
- Lockheed PV-2 Harpoon 1951–1954 18 kpl[8]
- Lockheed P2V-5 Neptune 1954–1961 12 kpl[9]
- Lockheed P2V-7B Neptune 1961–1983 19 kpl[10]
- Breguet SP-13A Atlantic 1969–1984 9 kpl
- Lockheed P-3 Orion 1983–2004 13 kpl[11]
- Koulukoneet
- Fairey Firefly T-1 1946–1960 2 kpl
- Gloster Meteor T-7 1958–1962 10 kpl
- Auster Mk.3 1947– 4 kpl
- Airspeed Oxford 1947– 5 kpl
- North American Harvard 1947–1966 8 kpl
- Beechcraft TC45J Navigator 1954–1974 6 kpl
- Fokker S-11 –1973 9 kpl
- Kuljetuskoneet
- Douglas C-47 Dakota 1945–1961 15 kpl
- Helikopterit
- Sikorsky S-51 1951–1954 1 kpl
- Sikorsky S-55 1954–1962 3 kpl
- Sikorsky S-58/HSS-1 Seabat 1959–1974 12 kpl
- Agusta Bell UH-1 1962–1977 8 kpl
- Westland AH-12A Wasp 1967–1983 12 kpl
- Westland Lynx 1976–2012 24 kpl
- NH-90 NFH 2010– 12 kpl (DHC)
- NH-90 maavoimien NFH 2013– 8 kpl (DHC)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Layman, R. D.: Sparrows Among the Hawks: Shipboard Aviation of the Smaller Navies, 1919-1939. Warship International, 1984, XXI. vsk, nro 2, s. 138-157. Toledo, Ohio, Yhdysvallat: International Naval Research Organization. ISSN 0043-0374. (englanniksi)
- Mason, Francis K.: Hawker Aircraft since 1920. UK: Naval Institute Press, 1991. ISBN 1-55750-351-6. (englanniksi)
- Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1974. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
- Francillon, René J.: Lockheed Aircraft since 1913. Lontoo, Englanti: Putnam, 1982. ISBN 0-370-30329-6. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Layman, R. D. s. 144
- ↑ Layman, R. D. s. 146
- ↑ Mason, Francis K. s. 353,575
- ↑ Mason, Francis K. s. 366,578
- ↑ Taylor, H. A. s. 333
- ↑ Taylor, H. A. s. 336-337
- ↑ Taylor, H. A. s. 337-338
- ↑ Francillon, René J. s. 209
- ↑ Francillon, René J. s. 263,275
- ↑ Francillon, René J. s. 264,275
- ↑ Francillon, René J. s. 413
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alankomaiden meri-ilmavoimat Wikimedia Commonsissa
