P-3 Orion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lockheed P3 Orion

Lockheed P3 Orion on yhdysvaltalainen nelimoottorinen potkurikone, jota käytetään maailmanlaajuisesti meritiedusteluun ja sukellusveneitä vastaan. P-3 Orion on siviililentokone Lockheed L-188 Electran sotilasversio.

P-3 Orion lensi ensilentonsa 25. marraskuuta 1959 ja Yhdysvaltain asevoimat ottivat P-3A-version käyttöönsä vuonna 1962. P-3C korvasi A-version vuonna 1979. Viimeisin P-3C rakennettiin 1990 ja tuon mallin koneita on edelleen käytössä. P-3-koneen korvaava konemalli tulee olemaan Boeing 737-koneeseen perustuva P-8 Poseidon. Malli on koelentovaiheessa ja päässee operatiiviseen käyttöön 2013.

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAAn käytössä on kaksi P-3 Orionin mallia WP-3D, jotka on varustettu laitteilla meteorologisen datan keräämistä varten.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kärkiväli: 30,38 m
  • Pituus: 35,61 m
  • Korkeus: 10,27 m
  • Siipipinta-ala: 120,77 m²
  • Tyhjäpaino: 27 892 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 64 410 kg
  • Voimalaitteet: 4 Allison T56-A-14 -potkuriturbiinimoottoria, teho 4 910 hv/moottori.

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 761 km/h
  • Valvontalentonopeus: 381 km/h
  • Lentomatka: 3 853 km.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaihtoehtoisesti miinoja, syvyyspommeja, torpedoita tai raketteja sisäisessä ja ulkoisissa ripustimissa 9 072 kg:aan asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 582. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta P-3 Orion.
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.