Ala-aurinko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ala-aurinko nähtynä lentokoneesta Kanadan yllä

Ala-aurinko on melko harvinainen haloilmiö, joka on kuitenkin yleisin horisontin alapuolisista halomuodoista. Ala-aurinko on yksinkertainen Auringon heijastuskuva, joka näkyy yhtä paljon horisontin alapuolella kuin mitä Aurinko on horisontin yläpuolella. [1]

Havaitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-aurinkoa on yleensä paras havaita lentokoneesta. Lentokoneesta havaitut ala-auringot voivat olla huomattavan kirkkaita, jopa häikäiseviä.[1]

Jääsumussa ala-aurinko on helppo havaita myös maanpinnalta, sillä se ilmestyy välkehtimään lähietäisyydelle, kun havaitsijan ympärille on kertynyt tarpeeksi tiheää jääsumua.[1] Korkealta paikalta nähtynä halo voi olla samankaltainen kuin lentokoneesta nähtynä.[2]

Muoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-aurinko on useimmiten pistemäinen, tai hieman pystysuunnassa venynyt soikio[1], ja voi muistuttaa paljonkin auringonpilaria.[2]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-aurinko syntyy valon heijastuessa kuusikulmaisista laatta-asennossa leijailevista jääkiteistä, ja ala-auringon syntyyn riittävät muille haloille huonot tähtimäiset kiteet.[2] Jääkiteet ovat silloin tarpeeksi harvalukuisia, jotta ilma pysyy kirkkaana joka suuntaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pekkola, Marko & Sillanpää, Mika & Ruoskanen, Jukka: ”Horisontin alapuoliset halot”, Valkean taivaan vieraat, s. 49. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. a b c Riikonen, Marko: Halot: Jääkidepilvien valoilmiöt, s. 92–93. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2011. ISBN 978-952-5329-89-6.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.