Alì Babà (vuoden 1911 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alì Babà
Morgiana (Gianna Terribili-Gonzales) rosvojen luolassa.
Morgiana (Gianna Terribili-Gonzales) rosvojen luolassa.
Ohjaaja Enrico Guazzoni
Perustuu Tuhannen ja yhden yön tarinaan
Pääosat Emilio Ghione, Gianna Terribili-Gonzales
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Cines
Ensi-ilta 18. joulukuuta 1911
Kesto 358/304 metriä (14 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Alì Babà on vuonna 1911 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Enrico Guazzonin ohjaaman[1] lyhyen seikkailuelokuvan pääosia esittävät Emilio Ghione ja Gianna Terribili-Gonzales.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abdul el Kassinin rosvot kaapaavat Ali Baban rakastetun Morgianan ja vievät tämän luolaansa. Vanhan kerjäläisnaisen johdattamana Ali löytää luolan ja vapauttaa Morgianan kahleista. He palaavat luolalle sulttaanin ja tämän miesten kanssa, jotka vangitsevat ryövärit.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Emilio Ghione  … Ali Baba  
 Gianna Terribili-Gonzales  … Morgiana[2]  

Tuotanto ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhannen ja yhden yön tarinaa mukailevan elokuvan on tuottanut roomalainen Cines-yhtiö. Sen aiheessa heijastuu myös Italian–Turkin sodan propagandistinen ilmapiiri.[3] Alì Babà oli yksi ensimmäisistä Emilio Ghionen Cinesille tekemistä elokuvista[4].

Attraktioelokuvaa edustaviin Pathé Frèresin varhaisiin Ali Baba -elokuviin (1902 ja 1907)[5] verrattuna Cinesin tuotanto perustuu näyttelijöiden esittämään narratiiviin. Vaatimattomuudestaan huolimatta se sai lehdistössä myönteisiä arvioita[2]. Elokuvaa lienee esitetty Suomessa vuodenvaihteessa 1912 nimellä Ali-Baba ja neljäkymmentä ryöväriä[6][7].

Alì Babà on säilynyt Italian kansallisessa elokuva-arkistossa. Alkuperäisestä 358 metrin pituudesta on jäljellä 304 metriä. Elokuva on nähtävissä arkiston mykkäelokuvasivustolla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dumont, Hervé: Cinéma & Histoire / Histoire & Cinéma Viitattu 27.7.2017.
  2. a b c Bernardini, Aldo & Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano. I film degli anni d’oro. 1911, prima parte, s. 26–27. Biblioteca di Bianco e Nero. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1995. ISBN 88-397-0915-0.
  3. a b Portale Cinema Muto Italiano Viitattu 27.7.2017.
  4. Lotti, Denis: Emilio Ghione: L’ultimo apache. Vita e film di un divo italiano, s. 24. Bologna: Cineteca di Bologna. ISBN 978-88-95862-06-4.
  5. Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 332–333. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
  6. Maxim-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 24.12.1911, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  7. Oululaisen Kaiun mukaan kyseessä oli eri elokuva kuin kaupungissa aiemmin esitetty: Pikku uutisia. Kaiku, 20.1.1912, s. 3. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]