Ahvionkoski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahvionkoskea Hurukselan puolelta nähtynä.

Ahvionkosket on Kymijoen alajuoksulla Kouvolan Ahvion ja Kotkan Hurukselan kylien alueella sijaitseva 1,2 kilometriä pitkä vapaana virtaava koskialue. Ahvionkoski on suojeltu koskiensuojelulailla ja se kuuluu Kymijoen Natura 2000 -alueeseen (FI0401001)[1].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvionkoskien alueella Kymijoki levenee useita satoja metrejä leveäksi saarisokkeloksi, jossa on 12 saarta.[2] Ahvionkoskien pudotuskorkeus koko matkalla on noin 2,5 m. Koskialue alkaa Ahvion kylässä sijaitsevan Kuovinkallion kohdalta, jossa joki jakautuu kolmeen pienempään uomaan. 1930-luvulla perattu pääväylä kulkee Päijänteensaaren lävitse louhitussa uomassa ja jatkaa kulkuaan suoraviivaisesti Martinkoskelle, joka on Ahvionkoskien suurin koski (koskiluokitus I-II). Pienemmät uomat kulkevat itäpuolisen Päijänteenkosken ja länsipuolisen Kuovinkosken kautta. Ahvionkoskien alue päättyy Martin- ja Kotokoskelle (pudotuskorkeus 1,9 m), josta alkaa 3 kilometrin pituinen heikkovirtainen jokiosuus Kultaankoskille.

Martinkoski on koskimelojien keskuudessa suosittu harjoittelupaikka syvän vetensä, isojen aaltojensa ja kivettömyytensä vuoksi. Pudotuskorkeudeltaan yhtä suuri Kotokoski on erittäin kivinen ja vaikeasti laskettava.

Hurukselan puolella virtaa kapea Myllypuro, jossa sijaitsi aikoinaan vesimylly. Myllyn jäätyä vaille käyttöä se siirrettiin 1960-luvulla kylän keskellä ajoittain virtaavan Hurskosken rannalle kotiseutumuseoksi. Vuonna 2017 mylly siirrettiin maa-alueen vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi kosken rannalta nykyiselle paikalleen seuratalo Soihtulan pihaan.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvionkoskien alueen pesivään eläimistöön kuuluvat mm. valkoselkätikka, harmaahaikara, koskikara ja saukko. Puustoltaan alue on rehevää sekametsää jossa hallitsevina puulajeina ovat koivu, haapa ja kuusi. Alueen saarissa kasvaa jonkin verran metsälehmusta.[3]

Ahvionkoskien alue kuuluu Keski-Kymen erityiskalastusalueeseen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kymijoki www.ymparisto.fi. Viitattu 18.7.2012.
  2. Ahviokoskien kartta Kansalaisen Karttapaikka: Maanmittauslaitos.
  3. Kymijoen luontotyypit ja lajit Ympäristökeskus.
  4. Keski-Kymen kalastusalue Lohikeskus Kotka.