Advanced Photo System

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Advanced Photo System (APS) on filmiformaatti, jota käytetään valokuvauksessa. Sitä markkinoi Kodak brändillä "Advantix".

APS-filmi on 24 millimetriä leveää ja siinä on kolme erikokoista kuvamuotoa.

  • H eli "High Definition" (30,2 × 16,7 mm; kokosuhde 16:9; 4×7" kuvat)
  • C eli "Classic" (25,1 × 16,7 mm; kokosuhde 3:2; 4×6" kuvat)
  • P eli "Panoraama" (30,2 × 9,5 mm; kokosuhde 3:1; 4×12" kuvat)

"C" ja "P" -kuvamuodot muodostetaan rajaamalla. Koko kuva muodostuu filmille, ja samaa negatiivi-alaa käytetään kaikkiin kamerassa valittavissa oleviin kuvamuotoihin. "C" käyttää samaa kuvasuhdetta kuin 135 filmin (kinofilmin) kuva. Useimmat APS-kamerat käyttävät kaikkia kolmea edellä mainittua kuvamuotoa, joista valokuvaaja voi valita mieleisensä kutakin filmirullan kuvaa varten.

Filmirulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

APS-filmirulla, jossa näkyy kuoren symbolit.

APS-filmirulla on muovikuoren sisällä, ja filmirullallalle mahtuu joko 40, 25 tai 15 valokuvaa. APS-kamera syöttää filmin kameran sisälle automaattisesti, ja osittain kuvatun filmin voi kelata takaisin kasettiin ja poistaa kameran sisältä turvallisesti ilman filmin valottumisriskiä. Joitakin APS-kameroita käytettäessä osittain kuvatun filmirullan voi laittaa myöhemmin takaisin kameraan ja jatkaa rullan kuvaamista loppuun asti.

APS-filmirullan kuoressa on neljä symbolia, joista näkee filmin tilan:

  1. Kokonainen ympyrä: Käyttämätön filmirulla
  2. Puoliympyrä: Osittain käytetty filmirulla
  3. Rasti: Täyteen kuvattu mutta ei kehitetty filmirulla
  4. Neliö: Kehitetty filmirulla

Kaikista APS-kameroista voi poistaa osittain käytetty filmi kamerasta, mutta joissakin kameroissa kelauksen yhteydessä filmi meneekin rastikuvion eli täyden filmin kohdalle, eli filmirullaa ei voikaan kuvata loppuun asti vaan sen voi ainoastaan kehittää. Kehityksen jälkeen APS-filmi jää sisälle filmikasettiin, joka toimii filmin suojana kunnes filmistä taas teetetään kuvia.

Muita uudistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin uudistus APS-filmissä verrattuna normaaliin kinofilmiin oli mahdollisuus tallentaa muutakin tietoa kuin kuvia. Valokuviin pystyy, kamerasta riippuen, liittämään esimerkiksi kuvauspäivämäärän, kellonajan, kuvaustietoja (kuten sulkimen nopeuden ja aukon koon), ja lisäämään kuvaan lyhyitä tekstikommentteja. Nämä lisätiedot ilmestyvät kehityksen yhteydessä kuvien kääntöpuolelle (ja joskus, mutta harvemmin etupuolelle kuvan reunaan).

Kuvien yhteyteen liitetään tietoja myös laboratoriosta, jossa valokuvat kehitetään. APS-kameroissa on käytössä kaksi tiedontallennusmenetelmää. Optical IX -menetelmää käytetään halvemmissa kameroissa, ja se sallii vähemmän lisätietoja kuin kalliimmissa kameroissa käytetty menetelmä magnetic IX. Vaikka magnetic IX salliikin enemmän lisätietoja liittäväksi kuvaan, joillakin valokuvankehittäjillä on ongelmia saada kaikki tieto liitetyksi kuvaan koska valokuvien kehityslaitteisto ei ole ollut riittävän uudenaikaista.

Kuvien kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin kinofilmissä, kehitetty APS-filmi säilyy alkuperäisen filmikasettinsa sisällä. Jokaisessa APS-kasetissa on oma kuusinumeroinen tunnistenumeronsa etiketissä, joka on näkyvissä jokaisen valokuvan kääntöpuolella, vaikkei valokuvaaja haluaisikaan muita tietoja, kuten päivämäärää, valokuviinsa näkyville. Tämä tunnistenumero suunniteltiin helpottamaan sekä valokuvaajaa että kehityslaboratorion työntekijää löytämään oikea valokuvarulla jokaiselle valokuvalle, mikäli kuvista täytyy kehittää lisävedoksia.

APS-filmi kehitetään yleensä pienellä laitteella, joka siirtää filmin alkuperäiseltä filmikasetilta toiselle uudelleenkäytettävälle kasetille, josta filmi sitten siirretään kehityksen jälkeen toisella laitteella alkuperäiseen filmikasettiin.

Menestyminen markkinoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka vuonna 1996 markkinoille tullut APS tarjosi uudistuksia valokuvaukseen, se ei koskaan saavuttanut suurta suosiota ammattikuvaajien keskuudessa, koska filmin kuva-ala oli liian pieni. APS-filmin pinta-ala oli vain 56 prosenttia kinofilmistä, ja monien valokuvaajien mielestä jopa kinofilmi oli liian pientä. Lisäksi APS-kuvia suurennettaessa kuvien resoluutio alkoi kärsiä liikaa.

Lisäksi huippuvalokuvaajat suosivat mieluiten vanhoja filmiformaatteja, kuten mustavalkofilmiä. Siksi filminvalmistajien kannatti jatkaa vanhojen filmityyppien valmistamista ja lopettaa APS-formaatin kehittäminen. Tästä syystä APS-filmejä ei tehty markkinoille kovinkaan monta erilaista tyyppiä.

Täysautomaattiset, pienet kiinteällä salamalla ja zoomilla varustetut APS-kamerat saavuttivat jonkinlaisen suosion harrastelijavalokuvaajien keskuudessa. Alle viisi vuotta APS:n markkinoille ilmestymisen jälkeen halvat ja yksinkertaiset digitaalikamerat alkoivat syrjäyttää APS-kamerat. Tammikuussa 2004 Kodak ilmoitti lopettavansa APS-kameroiden tuotannon. Vuonna 2006 uusia APS-kameroita ei juurikaan enää näkynyt markkinoilla. APS-filmin hinta on kallistunut ja sen kehittämiseen on nykyään valokuvaamoilla vähemmän välineistöä kuin muiden filmien kehitykseen. Myös saatavilla olevien APS-filmien tyypit ovat vähentyneet. Vaikka APS-kameraa voi nykyään kutsua jo melkein keräilyharvinaisuudeksi, jotkin yhtiöt valmistavat vieläkin niitä.

APS-C digitaalisissa kameroissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset digitaaliset järjestelmäkamerat käyttivät APS-C-kennokokoa, koska suurempien kennojen valmistaminen oli digitaalisten kameroiden alkuvaiheissa erittäin kallista. APS-C on edelleenkin suosituin digitaalisten järjestelmäkameroiden kennokoko. Kinofilmikameroista tuttu 135-koko on kuitenkin käytössä ammattimaisissa digitaalijärjestelmäkamerarungoissa. [1] Digitaalisten järjestelmäkameroiden kennokokoa ilmaistessa APS-C ei kuitenkaan ole yksikäsitteinen termi, koska eri valmistajien APS-C-kokoisiksi kutsutut kennot vaihtelevat mitoiltaan jonkin verran, pääasiassa kameravalmistajakohtaisesti.

  • Canon 70D: 22.5 x 15 mm
  • Nikon D7100: 23.5 x 15,6 mm
  • Pentax K5: 23.4 x 15,6 mm
  • Sony A6000: 23.5 x 15,6 mm

35 mm:n filmin kokoiset kennot ovat pinta-alaltaan noin 2,4–2,5-kertaisia "APS-C"-kennoihin nähden, jotka taas ovat noin 1,5 tai 1,6 kertaa seuraavaa pienempää Micro Four Thirds -kennokokoa (17,3 × 13,0 mm) suurempia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]