Acinetobacter baumannii
| Acinetobacter baumannii | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Bakteerit Bacteria |
| Kunta: | Bakteerit Eubacteria |
| Pääjakso: | Proteobacteria |
| Luokka: | Gammaproteobacteria |
| Lahko: | Pseudomonadales |
| Heimo: | Moraxellaceae |
| Suku: | Acinetobacter |
| Laji: | baumannii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acinetobacter baumannii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Acinetobacter baumannii on gramnegatiivinen aerobinen nonfermentatiivinen sauvabakteeri (kokkobasilli). Kooltaan se on 0,9–1,6 × 1,5–2,5 mikrometriä.[2] Bakteeri on oksidaasinegatiivinen ja katalaasipositiivinen. Akinetobakteereilla ei ole flagelloita, mutta ne kykenevät liikkumaan värähdellen. Akinetobakteerit ovat pseudomonasten tapaan vaatimattomia kasvuolosuhteiden suhteen ja ne pystyvät elämään melko vaihtelevissa lämpötiloissa. Acinetobacter baumannii -bakteerilajin on todettu kasvavan +15–44 celsiusasteen lämpötiloissa, mutta lajin optimikasvulämpötila on +33–35 celsiusastetta.[3] Kasvulämpötilan puolesta se viihtyy hyvin ihmisen iholla ja hengitysteissä. Akinetobakteereja tavataan laajalti ympäristössä, kuten maaperässä, vesistöissä ja jätevedessä.
Akinetobakteerit ovat opportunistisia taudinaiheuttajia. Acinetobacter baumannii -laji aiheuttaa harvoin sairauksia terveillä henkilöillä, mutta se voi aiheuttaa sairaalainfektioita erityisesti vaikeasti sairailla tehohoitopotilailla. Yleisimpiä hoitoon liittyviä infektioita ovat sairaalakeuhkokuume potilailla, joilla on keinoilmatie, sekä iho- ja pehmytkudosinfektiot trauma- ja palovammapotilailla. Bakteeri voi kolonisoida ihon ja limakalvojen lisäksi elimistössä olevia vierasesineitä, kuten keskuslaskimo- ja virtsakatetreja.
Acinetobacter baumannii kuuluu Acinetobacter calcoaceticus–A. baumannii eli ACB-kompleksiin, jonka muodostavat A. baumannii ja Acinetobacter calcoaceticus -lajit sekä Acinetobacter pittii, Acinetobacter nosocomialis ja Acinetobacter seifertii.[4] Kompleksiin kuuluvat bakteerilajit muistuttavat omaisuuksiltaan pitkälti toisiaan ja yhteistä niille on samankaltaiset fenotyyppiset ominaisuudet sekä jonkinlainen taudinaiheuttamiskyky. A. baumannii luetaan myös ESKAPE -bakteerijoukkoon (Enterococcus faecium, Streptococcus aureus, Klebsiella pneumoniae, A. baumannii, Pseudomonas aeruginosa, Enterobacter spp.), jolla viitataan kuuteen, merkittävään sairaalabakteeriin. Yhteistä näille patogeeneille on taudinaiheuttamiskyvyn lisäksi kehittyneet resistenssiominaisuudet.
Antimikrobiresistenssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akinetobakteerit ovat luonnostaan resistenttejä useille mikrobilääkkeille. Ne voivat myös kehittää lisää resistenssiä näitä lääkeaineita kohtaan. A. baumannii -bakteerilajin eri kannoilla on todettu useita erilaisia resistenssimekanismeja.[5] Lajilla on todettu resistenssiä mm. karbapeneemi- ja kolistiiniantibiooteille. Vuonna 2017 ja 2024 Maailman terveysjärjestö on luokitellut karbapeneemiresistentit A. baumannii -kannat ihmisten terveyttä uhkaavien kriittisten patogeenien luokkaan. [6]
Akinetobakteereilla löytyy sekä luontaisia että hankittuja karbapenemaasigeenejä. Acinetobacter baumannii -bakteerilajin karbapeneemiresistenssiä tavataan maailmalla, mutta se ei ole kovin yleistä Suomessa.[7] Bakteerilajin karbapeneemiresistenssi johtuu usein joko plasmidivälitteisistä D-luokan seriini-β-laktamaaseista (OXA-23, OXA-58) tai kromosomaalisen β-laktamaasin OXA-51 lisääntyneestä ilmentymisestä tai ylimääräisestä kromosomaalisesta OXA-40 β-laktamaasista. Plasmidivälitteisten metallo-β-laktamaasien kuten NDM:n on myös todettu aiheuttavan karbapeneemiresistenssiä.
Kolistiiniresistenssiä on tavattu A. baumannii -lajilla lisääntyneesti. Polymyksiineihin kuuluvaa kolistiinia käytetään ihmisillä lähinnä reserviantibioottina mm. vaikeiden, moniresistenttien bakteerien aiheuttamien infektioiden hoidossa. Lipopolysakkaridipuutos A. baumannii -bakteerin soluseinässä voi johtaa polymyksiini- ja kolistiiniresistenssiin.[8] Mutaatio lipopolysakkaridin lipidi-A osan biosynteesireitin geeneissä lpxA, lpxC ja lpxD on todettu johtavan kolistiiniresistenssiin A. baumannii -bakteerissa.
OmpA ja A. baumannii kanavaproteiinit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A. baumannii -lajin tärkeimpiin taudinaiheuttajiin kuuluu antibioottiresistenssin lisäksi sen solukalvon kanavaproteiinit, joista Outer membrane protein A (OmpA) on tutkituin A. baumannii ulomman solukalvon kanavaproteiini. Kanavaproteiineilla on keskeisiä tehtäviä bakteerin rakenteelle ja toiminnalle. Ne koostuvat rakenteellisesti tynnyrin muotoon asettuneista beta-laskoksista, joka on osana bakteerin ulompaa solukalvoa ja rakenteellisesti kytköksissä soluseinän peptidoglykaaniin. Kanavaproteiineilla on keskeisiä tehtäviä bakteerin fysiologiaan ja selviytymiseen. Ne osallistuvat bakteerin solukalvon läpäisevyyteen, sekä solunulkoisten stressien, kuten pH:n tai kemikaalien sietämiseen. [9]
OmpA osallistuu solukalvon läpi tapahtuvaan pienten molekyylien ja lipopolysakkaridin kuljetukseen. Sen on tutkittu olevan yksi A. baumannii -bakteerin tärkeimmistä virulenssitekijöistä. OmpA:lla on rooli biofilmin muodostuksessa, bakteerin värähtelymäisessä liikkuvuudessa ja adheesiossa, jotka edistävät bakteerin kolonisaatiota ja selviytymistä isännässä. OmpA:n on havaittu vuorovaikuttavan ihmisen immuunijärjestelmän kanssa, ja ne voivat väistää ihmisen immuunijärjestelmän tunnistusta säätelemällä kanavaproteiinien ekspressiota solun pinnalla. Tämän vuorovaikutuksen ja useiden patogeneesiin liittyvien roolien takia OmpA:ta on tutkittu mahdollisena rokoteantigeeninä A. baumannii -infektioita vastaan. [9]
OmpA:n lisäksi A. baumannii -lajilla on useita muita karakterisoituja kanavaproteiineja. Esimerkiksi CarO ja yiaD -kanavaproteiineilla on tutkittu olevan rooli karbapeneemiresistenssissä. [10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Acinetobacter baumannii (TSN 958767) itis.gov. Viitattu 28.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Juni E. 2005. Acinetobacter. Teoksessa: Whitman WB. (toim.). Bergey’s Manual of Systematics of Archaea and Bacteria. John Wiley & Sons, Inc, Wiley Online Library. 26 s. DOI: 10.1002/9781118960608.gbm01203
- ↑ Vaneechoutte M, Nemec A, Kämpfer P, Cools P & Wauters G. 2015. Acinetobacter, Chryseobacterium, Moraxella, and other nonfermentative gram-negative rods. Teoksessa: Jorgensen JH, American Society for Microbiology, Pfaller MA & Carroll KC (toim.). 2015. Manual of Clinical Microbiology. ASM Press, eBook Collection (EBSCOhost), Ipswich.
- ↑ Nemec A, Krizova L, Maixnerova M, Sedo O, Brisse S & Higgins PG. 2015. Acinetobacter seifertii sp. nov., a member of the Acinetobacter calcoaceticus–Acinetobacter baumannii complex isolated from human clinical specimens. DOI: 10.1099/ijs0.0000043
- ↑ Peleg AY, Seifert H & Paterson DL. 2008. Acinetobacter baumannii: emergence of a successful pathogen. Clin Microbiol Rev 21:538–582. DOI: 10.1128/CMR.00058-07
- ↑ WHO Bacterial Priority Pathogens List 2024: Bacterial Pathogens of Public Health Importance, to Guide Research, Development, and Strategies to Prevent and Control Antimicrobial Resistance. Geneva: World Health Organization, 2024. ISBN 978-92-4-009346-1
- ↑ Kolho, E, Lyytikäinen O & Jalava J. 2020. Ohje moniresistenttien mikrobien tartuntatorjunnasta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020. ISBN 978-952-343-463-9
- ↑ Moffatt JH, Harper M, Harrison P, Hale JDF, Vinogradov E, Seemann T, Henry R, Crane B, St. Michael F, Cox AD, Adler B, Nation RL, Li J & Boyce JD. 2010. Colistin resistance in Acinetobacter baumannii is mediated by complete loss of lipopolysaccharide production. Antimicrobials Agents and Chemotherapy, 54(12):4971-7. DOI: 10.1128/AAC.00834-10
- 1 2 Dan Nie, Yue Hu, Zhou Chen, Mingkai Li, Zheng Hou, Xiaoxing Luo, Xinggang Mao, Xiaoyan Xue: Outer membrane protein A (OmpA) as a potential therapeutic target for Acinetobacter baumannii infection. Journal of Biomedical Science, 2020-12, 27. vsk, nro 1. PubMed:31954394 doi:10.1186/s12929-020-0617-7 ISSN 1423-0127 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Daniela Scribano, Elena Cheri, Arianna Pompilio, Giovanni Di Bonaventura, Manuel Belli, Mario Cristina, Luigi Sansone, Carlo Zagaglia, Meysam Sarshar, Anna Teresa Palamara, Cecilia Ambrosi: Acinetobacter baumannii OmpA-like porins: functional characterization of bacterial physiology, antibiotic-resistance, and virulence. Communications Biology, 6.8.2024, 7. vsk, nro 1. PubMed:39107399 doi:10.1038/s42003-024-06645-0 ISSN 2399-3642 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)